sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Ytimen profilointi

Kaikki te lukuisat lukijat: Luulitte varmaan että ollaan luovutettu jo!? Ei vaisinkaan, tässä tuli vain hetken tauko kun Kimmo oli reissussa Kaprunissa, jonka jälkeen itse olin Julierpassin alueella hiihtämässä ja sitten tulikin joulu, uusivuosi jne.

Alla fiilistelykuva Julierpassista (klikatkaa, saatte kuvan isommaksi) jossa oli ennen joulua hemmetisti lunta, ei hissejä, pirun kylmä mutta aurinko lämmitti. Loistava alue. Bongaatteko muuten kuvasta kolmen äijän porukan joka laskee kaikki kimpassa ilman ihmeempiä turvavälejä?



Noniin, takaisin asiaan, VDS kumit eivät muuten ole vieläkään tulleet vaikka olen laittanut valitusmailia sinne joten se nyt taitaa jäädä tappioksi meille. Älkää ikinä ostako boardbuildingsupplystä jos haluatte kaikki tavarat ja ilman kuukausien odottelua!!

Nyt olemme siis aloittaneet suksen materiaalien muokkauksen ja päätimme aloittaa ehkä vaikeimmasta osiosta, eli ytimen profiloinnista. Aikaisemmassa kirjoituksessa taisinkin laittaa jo piirroksen profiilista, ja samalla suunnitelmalla mennään edelleen. Eli 2-12-2mm paksuista ydintä lähdimme hakemaan.

Ytimen profilointiin on ainakin 3 erilaista lähestymistapaa:
a) Käsinhionta - en usko että saisimme hirveän tasaista jälkeä meidän taidoilla.
b) Router bridge method. Tätä ratkaisua mietimme hetken. Eli rakennetaan ytimen molemmille sivuille identtiset ohjurirampit joiden välissä (eli ytimen päällä) kulkee puupala johon käsijyrsin kiinnitetään. Kun nuo ohjurirampit leikataan laskeutumaan kärkeen, saadaan tuo haluttu profilointi aikaiseksi. Tailille ja noselle täytyy rakentaa erilaiset rampit koska jyrkkyys on erilainen. Näimme kuitenkin tämänkin ratkaisun epävarmana ja työläänä.
c) Käytetään tasohöylää jota varten rakennetaan säädettävä ramppi. Alkuduuni on ehkä hieman isompi tässä vaihtoehdossa mutta sitä voi sitten käyttää tulevaisuudessa erilaisiin ydinprofiileihin ja profilointi on nopeaa (jos tietää mitä tekee). Ohje rampille löytyy:
http://www.skibuilders.com/articles/planerprofiler.shtml

Eli valitsimme vaihtoehdon c.

Rampin rakentamiseen tarvittiin jonkin verran puuta. Löysin sukulaisilta 20 vuotta vanhaa tammiparkettia ramppia varten ja vanhat saunalauteet korotemateriaaliksi. Metallisaranat kävimme ostamassa kaupasta. Yhden illan säätämisen jälkeen ramppi oli valmis ja kokeilimme profiloida yhtä parkettia.

Profilointi kyllä onnistui ok mutta pettymykseksemme jälki oli epätasaista ja vinossa. Päättelimme että se johtuu siitä että käyttämämme vanhat parketit olivat niin vinoja vaikka olimme tasoittaneet niitä tasohöylällä ensin. Noh, ei siinä mitään kuin miettimään korvaavaa materiaalia. Pajalla oli joku tuonut ison hyllyn osina ja kirjoitanut päälle että "tästä kasasta saa käyttää". Toivottavasti se jannu tarkoitti mitä oli kirjoittanut koska otettiin pari seinää siitä ja hurautettiin sirkkelillä meille sopiviksi :D. Eli nyt oli käytössä hienompi ja tasaisempi versio profiilista. Rampin pituus on nyt 174cm, ja sillä voi profiloida varmaan helposti eri pituuksia ja paksuuksia.


Parkettikokeilun jälkeen ruvettiin rohkeasti ajamaan ytimiä ja homma meni about kuten suunniteltiin. Hieman säädettiin kulmia uudelleen ja eka pari on epätasaisempi kuin toka pari. Toka pari onnistui paremmin kun sen kohdalla tajuttiin että höylän terä on mikroskooppisen verran vinossa ja se on syy miksi toinen reuna tuli paksummaksi kuin toinen. Todella herkästi tulee noita millimetrin eroja ytimeen. Viimeiset millit ajettiin puolen millin lisäyksinä että terä ei hajottaisi ydintä. Alla kuva profiloiduista taileista, höylä myös repäsi viimeisestä 5 sentistä aina enemmän, eli ajoimme sitten alle 2 milliin ja laitamme tailiin n. 5 senttiä muovia mihin tuo 2millin paksuus osuus. Ja noseen ehkä hieman enemmän, vaikka 7 cm. Myöhemmin täytyy vielä hieman käsihioa noita profiileja ja tehdä pinta karkeammaksi että liima ottaa kiinni.

2 kommenttia:

  1. Ohennusmenetelmä B ei ole huono. Bridgepala kannattaa vain valmistaa ohuehkoksi (n 10mm) ja jäykistää reunoilta jotta se ei notku yhtään. Bridgepalan tulee olla ehdottoman suora eikä kiero yhtään ja noin metrin pituinen.

    Ohjausrampit olen tehnyt neljästä kappaletta metrin pätkiä 20x20 alumiinineliöputkesta siten, että kaksi putkea on kiinnitetty kiinteästi ehdottomasti suoraan eikä yhtään kieroon levyyn(n 1500x500).

    Kiinteitä putkia ohjauspintoina käyttäen voidaan jyrsiä nokkiin (ja myös keskelle jos ei tasohöylää ole käytössä) tasapaksut alueet.

    Kaltevat tasot olen muodostanut siten, että toiset putket ovat riittävasti limittäin (ei peräjälkeen) kiinteisiin putkiin nähden. Limittäisestä päästä kiinni ruuvilla tasoon, kuitenkin niin että ikäänkuin saranoitu. Toisesta päästä kiinnitys ruuvipuristimella, kaltevuuden säätö puunpaloilla shimmaamalla. Mauserilla olen todennut ramppien samankaltaisuuden. Rakenne siis mahdollistaa säädettävyyden.

    Kappaleen riittävä tuenta/kiinnitys tasoon ehdottoman tärkeää jyrsinnän aikana! Tukematon kappale saattaa nousta terään puun sisäisten jännitysten purkautuessa!

    -Sep

    VastaaPoista
  2. Moikka,
    hyvä selvitys, ehkä tästä blogista on hyötyä muillekin rakentelijoilla kun miettivät vaihtoehtoja. Tosiaan siis ei tuo b vaihtoehto ole huono, sitä funtsattiin pitkään, me vaan koimme tuon että kone hoitaa koko homman varmempana. Toisaalta tuli tossa meidän vaihtoehdossa kuitenkin heittoa jonkin verran paloihin.

    Tuossa b vaihtoehdossa siinähän taitaa saada tasaisen alueen kärkiin helpommin jos haluaa. Meidän vaihtoehdossa pitää käsin hioa kärjet jos haluaa isommalle alueella tasaista.
    (Ja tietenkin jos ei olisi ollut tasohöylää niin sitten oltaisiin tehty jyrsimellä.)

    VastaaPoista