sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Ytimen profiilista

Muita tekemisen vaiheita odotellessa olen ruvennut miettimään jo suksen ydintä ja voisin vähän tarinoida mietintöjäni tästä asiasta.

Suksen ytimiä on monenlaisia joista perinteinen vaihtoehto on puuydin laminoituna. Nykyään monet valmistajat toisaalta tekevät mm.keinotekoisia vaahtoydin suksia koska ne ovat halvempia valmistaa ja ne usein ovat myös kevyempiä. Aito puuydin suksi taas saatetaan tuntea rauhallisemmasta ja vakaammasta olemuksesta sekä paremmasta kestävyydestä. Vaahtoydin saattaa menettää kimmoisuutensa ajan myötä.

Vaahtoydin suksen valmistaminen itse on aika mahdoton projekti, joten me tähtäämme puuydin sukseen. Pelkkä lankku ei suoraan ytimeksi riitä, vaan puuydinhän siis pitää profiloida eli ohentaa niin että kärki ja tail ovat ohuimmat ja keskemmältä puu on paksumpaa. Profilointi vaikuttaa erittäin paljon suksen taipuisuuteen, laskuominaisuuksiin sekä siteiden sijoittamiseen joten se olisi hyvä saada kerralla edes vähän oikein. Vastaavasti profiilia pitää vaihtaa puumateriaalin ja suksen leveyden mukaan. Ja että soppa olisi valmis, myös tietenkin omat mieltymykset suksen jäykkyydessä vaikuttavat asiaan.

Ytimessä puumateriaaleja voi olla useita erilaisia sekaisin, meillä on nyt vain yhtä materiaalia tulossa ytimeen. Me nimittäin vähän oikaisimme "leikkaa ja liimaa" vaiheen ja tilasimme valmista profiloimatonta puuydintä. Ainoa saatavilla oleva materiaali oli Poplar-ydintä (ilmeisesti poppelia?). Joten sen ominaisuudet pitää huomioida. Ikävä kyllä poppelista on olemassa useampaa versiota ja mitään selkeää vertailukokemusta ei ole muista puulajeista. Skibuildersin sivuilta löytyy kuitenkin hyvä lista eri puumateriaaleista ja niiden mitatuista tieteellisistä ominaisuuksista. Tämän perusteella tiedämme että poppeli ei ole kaikista vahvinta tai jäykintä materiaalia. Toisaalta poppeli on kevyttä. Tämä siis mielestäni tarkoittaa että profiilin voi luultavasti jättää suht paksuksi.

Myöskään siteiden asentamisesta ja sijoittamisesta ei ole mitään hajua, joten vähän arvailuksi ja selvittelyksi menee senkin osalta. Kävin mittailemassa kellarissa suksiani sekä tgr:n ski weight threadin perusteella että tilatun puun ominaisuuksien perusteella päädyin seuraavaan hienoon pläniin:


Kuvassa tuo sweet spot on se kohta minkä ilmeisesti valmistajat merkitsevät siteiden asennusta varten. Se on heidän näkemyksensä siteen optimaalisesta sijoituskohdasta. Tuohon kohtaan sitten mitoitetaan monon avulla siteiden sijainti. (Aika hassua että olen laskenut aika monta vuotta ja en tästä alueesta hirveästi tiedä mitään, toivottavasti tämä menee näin). Muistelen lukeneeni jostain että merkintöjä voisi olla useita tai asennusta voidaan kalibroida sen mukaan haluatko vapaalasku(side enemmän takana) tai rinnepainotteisen asennuksen. Jokatapauksessa yleissuksia vapaalaskupainotuksella tässä ollaan hakemassa. Mononpituuteni on 31,5 senttiä ulkomitoiltaan joten n. 30cm tasainen alue toivottavasti riittää että siteet eivät kiinnitettäessä taivu liikaa ja toisaalta ettei ytimestä tule liian jäykkää. Suksen paksuus siis tulee olemaan 2mm-12mm-2mm, eli hieman jäykkä, mutta ei kuitenkaan liian :).

Muotin puristimet

Laitoimme tällä viikolla tilauksen menemään suksien materiaalia varten. Sillä välin kun odottelemme kamojen saapumista Saksasta on paljon muitakin hommia mitä pitää vielä tehdä.

Eli takaisin muotin pariin. Suksen laminointia varten on nyt siis muotti (mitä puristetaan) ja nyt tarvitaan jokin tapa puristaa sitä. Puristimia eli suksiprässejä on monia erilaisia, yleisimpien tyyppien kuvaus löytyy:
http://www.skibuilders.com/howto/equip/skipress.shtml

Kun lueskelin noista prässeistä, monet niistä tuntuivat aika työläiltä vaihtoehdoilta. Paras ratkaisu olisi ilmeisti joko vakuumitekniikka tai hydraulinen puristin. Me kuitenkin nyt yritämme tehdä clamp-prässin jossa siis painamme muottia manuaalisilla puristimilla. Se on halpa ja nopea valmistaa. Useinhan tuossa clamp-prässissä on ongelmana että paine ei ole tasainen jokaisessa kohtaa. Tästä jo joku kommentoikin tänne blogiin että pelkkä muotti ei takaa erityisesti nosen ja tailin kohdalla tasaista puristusta. Me lähdemme nyt ratkaisemaan asiaa vedenpaineen avulla. Eli laitamme ylä- ja alamuotin väliin osittain vedellä täytettyä letkua. Tällöin pitäisi saada tasainen paine jokaiseen kohtaan.

Hetken etsittiin sopivan leveää letkua ja lopulta tälläinen löytyi Veljekset Kulmalalta Vantaalta. Kun soitin heille ja kyselin heidän isointa palomiesletkua jotenkin sekoilin pahasti ja tein suoraan diilit puhelimessa (kun sain vähän alennusta ovh-hinnasta) 150mm leveästä letkusta. Jotenkin ajattelin että se on 150mm latteana olevaa letkua, näin ei tietenkään ollut vaan siis tottakai halkaisija on 150mm. Olivat jo leikanneet sen valmiiksi varastolla kun tulin hakemaan sitä (taas heti aamusta), jolloin tajusin että latteana letku on hillittömät 24 senttiä leveää jötikkää. Noh, toisaalta seuraavaksi pienempi koko olisi ollut melkein liian pientä. (Meidän koira Rufus ihmetteli letkua joten piti ottaa vertailuksi se mukaan kuvaan.). Letkulle tuli hintaa 30,5e kun otin pituutta aika reippaasti 2,5 metriä.

Hyvä homma myös tuossa letkussa on se että vesi itsessään tulee painamaan aika runsaasti, joka itsestään auttaa prässäämisessä. Puristuspaineen pitäisi olla minimissään 1bar (joka saavutetaan vakuumitekniikalla). Hydraulisissa puristimissa puristetaan n.30-max 50 psi paineella (1bar=14,5 psi). Kävin vertailuksi tarkistamassa että esim. polkupyörän renkaat laitetaan n. 30-80 psi täyteen riippuen mallista.

Letkun sulkemista varten menimme ostamaan Kimmon kanssa lattarautaa tattarinsuolta. Paikkana oli teräsmyynti timo lehtimäki jossa oli hyvät valikoimat erilaista terästä. Otettiin (ehkä vähän overkill) 8mm paksua lattarautaa ja he paloittelivat ne valmiiksi paloiksi. Hintaa tuli aika paljon (15e) mutta ei jaksanut enää miettiä mitään muuta vaihtoehtoa, taas oltiin nimittäin aamuseiskalta liikenteessä, toivottavasti viimeistä kertaa.
Täytyy muuten kommentoida näistä "alan mestoista" että niissä tuntuu aina olevan sisäänkäynti jossain takana johon epämääräiset viitat ja huono valaistus ohjastavat kulkijaa.

Puristimia varten sahasimme ja porasimme puuta valmiiksi (4,5 cm x 4,5 cm paksuista mitä sain ilmaiseksi), 6 puristinta toivottavasti riittää koko muottiin. Porasimme metallit päällekkäin että saimme reiät osumaan kohdalleen.
Kierretankoa ja muttereita piti ostaa lauantaina, mutta nukuin krapulaspäissäni niin että rautakaupat ehtivät mennä kiinni joten täytyy jatkaa tätä myöhemmin.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Muotin leikkaaminen

Oolraittis, nyt kun puusapluuna oli saatu valmiiksi, rupesimme työstämään paksumpia paloja.

Ideana muotin työstössä oli se että käytämme käsijyrsintä jonka avulla kuulemma voi kopioida muotin millintarkasti toiseen palaseen. Ja kuinkas sattuikaan, sain duunin jampoilta (johon Kimmo myös kuuluu) kolmekymppislahjaksi Clas Ohlsonin jyrsimen, hienot suojalasit ja hengityssuojaimet. Nyt ei ainakaan voi enää perääntyä tästä projektista tai siitä saa kuulla pitempäänkin kuittailua. Eli loppuun asti mennään.

Jyrsimen mukana ei tullut terää ja ruvettiin ihmettelemään että miten sen muotin voi kopioida sahattavaan puuhun. Nettiopiskelua oli siis taas tiedossa (mm."How to use a router" tms video missä kännisen näköinen äijä opasti käyttämään jyrsintä). Päädyimme siihen että tarvitsemme terän jonka yläpuolella pitäisi olla kuulalaakeri joka rullaa sapluunassa ja itse terä leikkaa allaolevaa puuta. Kahlattiin kaikki mahdolliset kaupat lävitse ja terää ei löytynyt mistään. Lopulta soitto Malmin terään paljasti että sieltä saisi. Ainoa ongelma että terän hinta olisi ollut naurettava 50 euroa! Meidän tarpeeseen siis aivan liikaa. Päädyimme lopulta tilaamaan Hollannista terän, joka oli kallis, mutta ei sentään niin paljoa. (jvl-europe, 25,50 josta 8e postikuluja).

Viikon venailun jälkeen terä saapui ja lähdettiin pajalle hoitamaan hommaa eteenpäin.
Alkuun jouduttiin hieman harjoittelemaan jämäpaloilla että miten jyrsintä ylipäätänsä käytetään.
Yllättävän äkäinen peli, kierroksia taitaa tuossa halpispelissä olla minimissäänkin jo n. 12000/min.

Terä tuntui seuraavan loistavasti sapluunan reunaa niinkuin olimme suunnitelleetkin joten päätimme aloittaa ajamaan oikeita paloja. Ensimmäinen pala tuli ajettua todella varovaisesti ja siitä tuli erittäin hyvän näköinen ja täysin identtinen muotin kanssa. Seuraavan palan kohdalla oli Kimmon vuoro. Terä ehti edetä alusta muutamia senttejä ja silloin katastrofi iski. Terä haukkasi pahasti muottia ja sen alla olevaa puuta. Kimmo kiroili minkä ehti ja itse ihmettelin että mitä oli käynyt. Luulin itsekkäästi Kimmon sohlanneen jotain ja päätin suoraan itse kokeilla seuraavaksi ajattelematta pitemmälle seurauksia. Ajoin toisesta suuntaa muottia pidemmän matkan ja kaikki oli mielestäni ok, kunnes Kimmo koputti olkapäähän ja pudisteli päätään. Terä oli toistanut muodon, mutta leikannut syvemmältä kuin sapluuna. Vitutus oli aika mahtava tässä vaiheessa hyvin alkaneelle projektille. Muotti oli ok, mutta kyseinen palanen oli totaalisesti pilalla. Ei voi muuta kuin syyttää itseään tästä asiasta :). Silloin tajusimme mistä ongelma johtui. Laakerin yläpuolella oleva kiristin (joka pitää laakerin paikoillaan) oli löystynyt ja päästänyt laakerin nousemaan. Siksi koko hässäkkä. Emme olleet tajunneet tarkistaa sitä kun meillä ei ollut sopivaa avainta sen kiristämiseen.

Pienen rauhoittelun jälkeen tulimme siihen tulokseen että olihan onneksi niitä paloja vielä jäljellä 8, joten laskimme että vielä ei tarvitsisi ostaa mitään lisää, saamme vain luvan pärjätä 15,2cm kapealla muotilla. Tietysti olettaen että nyt ainakaan yhtään lisämokaa ei enää saa tehdä.

Takaisin siis kaupoille, kävin ostamassa hienomekaanikon Torx avain-setin (3,5e!) Biltemasta jolla onnistui kiristää lukko. Bilteman taattua laatua, avain vääntyi operaatiossa aika pahasti.

Ja sitten takaisin ajohommiin pajalle. Nyt homma meni ok (vaikkakin työläästi), ajoimme paloja vuorotellen ja kolmen tunnin urakoinnin jälkeen kaikki palat oli leikattu!



Tässä leikkaustavassa on tosiaan se hyvä homma että saimme ylä ja alamuotin samalla kertaa. Ja ne sopivat toisiinsa loistavasti! Päivän lopuksi vielä liimasimme palat yhteen ja laitoimme koko pakan puristimilla avustettuna kuivumaan vuorokaudeksi.

lauantai 17. lokakuuta 2009

1..2..3..Go!

Kun mitat ja sapluunat oli saatu hirveällä säätämisellä printattua paperille, pääsimme viimeinkin käytännön hommiin.

Työpajaksi löysimme täältä viikistä (missä itse asun) asukastalon puuverstaan. Puuverstas on yhteinen kaikille alueen asukkaille ja asuntojen vastikkeisiin on sisällytetty kustannus niiden ylläpidosta. Ihan hieno ajatus, moni kerrostalossa asuva varmasti haluaisi tehdä joskus jotain projekteja mutta usein homma hyytyy tilojen ja työkalujen puutteeseen. Puuverstaassa on lisäksi pieni kuukausimaksu käyttäjille ja että pääsin käyttämään verstasta jouduin suorittamaan yhden illan puutyökurssin, mikä oikeistaan oli loistava homma. Paikalle oli tuotu oikea puuseppä joka opasti ja neuvoi laitteiden käytössä. Laskeskelin juuri että viime kerrasta kun olen käyttänyt esim. sirkkeliä on kulunut noin 15 vuotta. Kurssin lopputuloksena saatiin jopa jotain aikaiseksi eli kuvassa oleva puinen tarjoiluastia.

Noniin, takaisin projektin pariin. Olemme siis tekemässä suksia laminointitekniilla, eli suksen eri rakennekerrokset pinotaan päällekäin ja puristetaan yhteen (liimana toimii epoksi).

Tätä puristusta varten tarvitaan alkuun siis muotti mitä puristetaan. Muotin valmistuksessa on monta tapaa, mutta päädyimme yksinkertaisimpaan malliin joka ei ole säädettävä vaan jokaista suksimallia varten täytyy tehdä uusi versio. Eli teemme mdf-levyistä muotin mukaisia palasia ja liimaamme ne yhteen että saadaan suksen levyinen muotti. Muottimateriaaliksi valitsimme 19mm paksuista mdf-levyä jota on a) helppo muokata, b) se oli halvinta murenematonta materiaalia mitä löysimme. Se tuli todellisena yllätyksenä että kaikki puumateriaali maksaa uskomattoman paljon. Peruslankkukin 2x6 tms maksoi melkein 5e/metri.

Muottimateriaalin hankinta oli muutenkin aikamoinen episodi, puumyymälät ovat työssäkäyvän kannalta aivan mahdottomaan aikaan auki, aina klo 7-16 ja vain viikolla. Lukuisien seiskalta aamulla tappotutustumiskäyntien jälkeen päätimme ottaa mdf:n starkista koska puukeskuksesta olisi pitänyt ottaa koko levy.

Starkissa 19mm mdf maksoi 13,2e/m2 ja he tekivät mittojen mukaan sahauksen ilmaiseksi. Piheinä miehinä meillä suunnitelmana oli tehdä siis noin 17cm leveä muotti joka juuri hikiseen riittää leveytenä. Eli otimme levyä 9 kappaletta ja yhden ohuemman 6mm (5.2e/m2) paksuisen mdf:n sapluunaksi sahausta varten. Yhteensä mdf:lle tuli hintaa 35euroa ja saimme sovittua että haemme valmiit palat päämyymälästä joka on neljän jälkeen auki.

Pajalla teippasimme printatut a4-paperit yhteen ja puusapluunaan kiinni. Kiinnityksen jälkeen leikkasimme papereista turhat osat pois että pääsimme jäljentämään puuhun muotin muodon.

Muotin pituus on 190cm, eli n. 6 senttiä jää kumpaankin päätyyn tilaa (178cm sukset) että muotti kestää puristuksen. Muotin korkeudeksi valitsimme että se on ohuimmillaan 6cm ja korkeimmillaan 8cm eli camberiksi tulee 2cm. (Eli laitoimme 10mm lisää suksen haluttuun kaari-camberiin koska suksi kuulemma tyypillisesti menettää kaarevuuttaan tuon verran laminoinnin jälkeen. Toivottavasti tämä pitää paikkansa.)

Seuraavaksi (pienen harjoittelusession jälkeen) sahasimme pistosahalla muotin mittoihin ja hiomme terävät kohtat pois. Muotin puusapluuna oli siis nyt valmis.

Mitoista

Pitkähkön jahkaamisen ja runsaan nettiopiskelun jälkeen ollaan viimeinkin päästy asiaan - ainakin suunnittelun osalta.

Ensimmäinen vaihe on siis suksen mittojen päättäminen joka taas määrää laminointimuotin mitat.

En nyt mene täysin detaileihin mitä kaikkea suksessa pitää olla ja minkälainen sen pitäisi olla - se on tässä tullut jo tajuttua että vaihtoehtoja on loputtomasti ja jokainen asia vaikuttaa aina toiseen.

Pyrimme siis tekemään kaksi paria suksia samoilla mitoilla. Itse olen hiihdellyt Atomicin snoop daddyillä (pari vuotta vanha malli) ja olen niihin hyvinkin mieltynyt. Joten päätimme että teemme vähän vielä sitä mallia leveämmät sukset ja laitamme niihin twin tipit.

Tiukkojen mittasessioiden ja tgr:n loistavan ski weight threadin (http://www.tetongravity.com/forums/showthread.php?t=76416) lukemisen jälkeen päädyimme seuraaviin mittoihin.

Mitat: 128/92/116 (nose/keskeltä/tail)
Pituus: 178cm
Camber=10mm (Ominaisuus joka vaikuttaa suksen "ponnahdukseen" käännöksessä. Puhutaan usein termillä "ski pop". Mittana tarkoittaa pohjan kaaren korkeutta, eli kuinka paljon suksen keskikohta on levossa ilmassa kun pohja koskettaa maata kärjessä ja tailissa. 10mm on hyvin perinteinen mitta, nykyään on myös ns. reverse-camber suksia jolloin keskikohta on maassa kiinni ja kärki ja tail alkavat nousta ilmaan pitkältä matkalta.)

Päädyimme epäsymmetriseen nose-tail suhteeseen, että suksi ei näyttäisi niin hölmölle. (Harvemmin sitä kuitenkin tulee laskettua switchinä.)
nose: pituus 17cm (korkeus 6cm)
tail: pituus 13cm (korkeus n.4cm, tailin profiili on suunniteltu vähän jyrkemmäksi kuin nose, että se uppoaa enemmän syvässä lumessa. Tämä on kyllä optimistin ajattelua, mutta jos vaikka kävisi niin hyvä tuuri että sukset onnistuisivat ja niillä vielä pääsisi joskus laskemaan putskua. Ei sitä koskaan tiedä.. :) )
Running length: 148cm (Pituus minkä verran suksi koskettaa lunta laskettaessa)
Turn radius: 18m (laskettuna noin)

Mittojen päättämisen jälkeen tein niiden mukaisen sapluunan TurboCad:n ilmaisversiolla (piti sellaistakin opetella). Harmi että en saanut tähän blogiin niitä näkyviin, kun ovat niin isoja.
Seuraava vaihe onkin sitten muotin rakennus..

Taustaa projektista

Kysymys:
Mitä jokaisen miehen pitäisi tehdä kun täyttää kolmekymppiä?
Vastaus:
No tietenkin aloittaa nikkaroimaan tee-se-itse meiningillä kaikenlaista roinaa.

Tervetuloa siis seuraamaan tätä projektibloggausta, jossa yritämme kahdestaan kaverin kanssa rakennella laskettelusukset.

Vähän taustaa:
Alunperin huomasin relaa.com ulkoilufoorumilta ilmoituksen että Valkeakosken opistolla pidetään alkaen tänä syksynä ensimmäisen kerran suksien (ja lumilaudan) rakentamisesta kurssi. Kurssi tulikin heti täyteen ja en mahtunut mukaan. Toisaalta Valkeakoskelle olisi varmaan ollut liikaa matkaa Helsingin suunnalta, ja aikataulukin olisi ollut mahdoton (Kurssi olisi kestänyt melkein vuoden).

Hetken harmitti tuo kurssi, mutta sain idean että voisihan sitä itsekseenkin kokeilla rakentaa sukset jos vaan riittävän selkeät ohjeet löytyisivät jostain. Ja sellaisethan tosiaan löytyivät
http://skibuilders.com/ sivustolta.

Rekrysin tähän projektiin mukaan Kimmon joka on aikaisemmin laskenut laudalla ja on ajatellut siirtyvänsä suksiin. Meillä molemmilla on sopivasti vapaata aikaa ja etäisyyttä työpajalle että homma voisi onnistuakin. Toisaalta kokemusta rakentelusta, puutöistä jne on aika nihkeästi joten ihan hauska nähdä miten sen kanssa tässä käy. Voihan tässä vaikka oppia samalla jotain.

Eli ei muuta kuin rakentamaan!