sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Rinnetestissä - checkmate

Harvoin olen ollut yhtä jännittynyt mennessäni Suomessa hiihtämään, kuin tänään.

Olin tullut Vihdin hiihtokeskukseen testaamaan checkmateja. Pakkasti oli kolmisen astetta, porukkaa aika paljon ja palttiarallaa kaikki rinteet auki (yksi luonnontilassa oleva). Luntahan on sadellut viikonloppuna jonkin verran, mutta vihdissä rinteet tuntuivat kuitenkin olevan "jyrkimmiltä" osilta hieman korppuisia ja jäisiä. Eli kaikenkaikkiaan ihan realistinen ja hyvä testipäivä siis rinnelaskun kannalta.

Vihdissähän ei hirveästi muuten näe mitään leveitä suksia, ja suksiräkissä nämä mid-fat sukset taisivatkin olla leveimmästä ja pisimmästä päästä.



Yritän nyt olla mahdollisimman rehellinen tässä arvostelussa (n. 20 vuoden laskukokemuksen perusteella), vaikkakin helposti uhkaa lipsua fiilistelyn kannalle - luonnollisista syistä johtuen.

Noniin, asiaan.

Hissinousu:
Ensimmäisessä hissinousussa pistin merkille että sukset liukuvat ihan ok (hyvä juttu, en ainakaan heti ekoilla metreillä ollut turvallani), ja eivät liikoja haahuile hissiladulla. Pientä tärinää tuntui epätasaisissa kohdissa jalkopohjissa joka antaa osviittaa että sukset eivät ole ihan niin vaimeat kuin tehdassukset. Tehdassuksissahan on usein metallia tms vaimennuselementtejä (meillähän jäi kanttien päältä ne kumiliuskat pois kun se verkkokaupan ketku ei aikoinaan lähettänyt niitä vaikka tilasimme.).

Laskeminen:
Lähdin rauhallisesti liikenteeseen kun pelkäsin että siteet tai sukset levähtävät ensimmäisillä metreillä. Pari käännöstä, vähän lisää vauhtia, muutama käännös perään.. Tässä vaiheessa tajusin että uskomatonta kyllä, nämähän toimivat!


Pari tuntia tuli laskettua niin kovaa kuin Vihdin mäissä pääsee jyrkästä loivaan rinteeseen ja mitään delaminointi tai sideongelmia ei ilmennyt. Mitään erityisiä hyppyjä en vetänyt (enkä vedä) joten sen osalta en osaa sanoa tarkemmin suksien kestosta. Itse painan siis n.74 kiloa. Muutamia pikkupomppuja tosin tietenkin.

Sukset ovat siis yllättävän jäykät, stabiilit ja jyrämaiset (ottaen huomioon painon joka on kolmen kilon paikkeilla parilta!). Poppeliydin on kevyttä ja jäykkää, sekä sen profiili on hieman eri kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan (2-12-2). Nyt profiili on about 2,5-10-2,5. Kantit tuntuivat pitävän hyvin, aika kovaa rahinaa kuului kantatessa.

Kääntösäde suksissa on sellainen että niitä pitää selkeästi käskeä että lähtevät käännökseen ja se on pitkähkö. Tämä oli se suurin ero tehdassuksiin. Tuo asia on varmasti usean asian summa, mm. a) asensin ehkä hieman hätiköiden siteet pikkaisen liian eteen nyt kun vertailin vielä uudelleen toisiin suksiin ja ytimen profiiliin tuota kohtaa, parempi olisi ollut laittaa ne n.4-5 senttiä taaksepäin. b) sukset ovat suht leveät. c) suksien kääntösäde on siis suht suuri muutenkin (en tiedä paljon se on) ja siinä ei ole erityisesti suunniteltu progressiviisuutta profiiliin.

Myös maksimitiukkoja pujottelukäännöksiä tehtäessä toinen suksi meinasi välillä jäädä käännöksestä ulos. Tämä taas johtuu tuosta laajasta kääntösäteestä ja siitä tiedetystä ongelmasta että suksien vasen ja oikea puoli ei ole symmetrinen leikkauksen suhteen.

Pehmeää lunta ja risukkoa laskin muutaman käännöksen verran mitä hoitamattomassa rinteessä oli, ja se oli selkeästi mukavaa hommaa näillä suksilla. Ja siihenhän ne on leveytensä suhteen tarkoitettu.

Jos nyt summataan siis kuitenkin niin uskomattoman oikean tuntuiset sukset, joita voin ihan hyvin käyttää jatkossakin, vähintäänkin "juhlasuksina".
Hieman kyllä tosiaan pistää mietityttämään että mistä tarkalleen oikein maksetaan n. 500 euroa tehdasvalmisteisista leveistä suksista kun kokematon kaveri pääsee aika lähelle ensimmäisellä yrittämällä. Tunteja tähän paloi kun kaikki tehtiin käsin ja alusta alkaen, mutta puhtaat materiaalikuluthan olivat loppujen lopuksi jotain 160e ja tämä siis monen välikäden kautta. Tehdassuksien materiaalikulut ovat aivan varmasti ihan toista luokkaa.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Siteiden kiinnitys

Siteiden kiinnitys - siinä viimeinen asia missä voi ryssiä tee-se-itse suksien kanssa.

En pidä teitä jännityksessä ja voin todeta jo nyt että näin ei kuitenkaan käynyt. Pientä ongelmaa oli, mutta ei luultavasti liian vakavaa. En kuitenkaan suosittelisi operaatiota itse tehtäväksi jos kyseessä olisi kaupasta ostetut sukset ja sinulla ei ole metallitemplaattia reikien poraamista varten.

Lähdin siirtämään siteitä vanhoista salomonin suksista. Siteet siis ovat Salomonin S810 ti axe nimihirviöt. Ihan perus harrastelijan siteet. Sanottakoon nyt että en siis ole koskaan asentanut siteitä, mitä nyt aikaisemmin vähän perehtynyt dinien säätämiseen suksissa mm. salomonin tech-manuaalien avulla.
(www.salomoncertification.com/manuals/SPM_06_web.pdf)

Siteiden irrottaminen vanhoista suksista oli eka steppi mitä piti hetken miettiä. En siis yksinkertaisesti meinannut saada niitä irti kun ruuvit eivät pyörineet!

Pientä kyselyä netissä ja syyksi paljastui ruuvin tyyppi + mahdollinen liimaus. Nimittäin siteissä ei käytetä näköjään mitään perusristipää ruuveja vaan Pozidrive ruuveja, tarkemmin PZ3 kokoa. Ristipää melkein sopii, mutta jos ruuvit ovat tiukassa niin kanta tuppaa pyöristymään. Lisäksi intersportin likka joka oli asentanut nuo aikoinaan oli näköjään laittanut pikkaisen liimaa ruuveihin että pysyvät varmasti kiinni. Noh, aikani tongittua löysin pajalta PZ3 pään jolla sain enemmän voimaa että ruuvit ja niiden liimaukset aukesivat. Osan ruuveista kuitenkin jouduin avaamaan ristipäällä (onneksi ne aukesivat), nimittäin Salomonin etusiteessä kaksi ruuvia kiinnitetään siitä siipien kohdalta lävitse. Tällöin pitäisi olla dedikoitu PZ ruuvari, vaihdettavapäinen ruuvarin varsi ei mahdu sinne siipien sisään.

Noh, siteet saatiin irti. Seuraavaksi piti miettiä miten saan
a) pääteltyä mihin kohtaan siteet laitetaan
b) poran reijät oikeisiin kohtiin

a) Tehdassuksissahan on merkitty viiva jota suosittelevat monon asennuskohdaksi. Tuon viivan pitää olla samassa kohdassa kuin monon pohjassa oleva viiva (joka taas taitaa olla about monon pohjan pituuden puoliväli). Tosin jotkut asentavat esim. +- 5cm suosituksesta maun mukaan.
Itselläni ei mitään merkintöjä ollut joten mittailuksi meni. Hieman oli aikakin syönyt muistia kun en ollut varma enää mihin kohtaan laitan siteet. Jokatapauksessa katsoin alkuperäisistä suunnitelmista että 65cm+nosen pituus (+17cm = 82cm) niin siitä alkaa suunniteltu tasakohta monon alle. Ytimen profilointi oli pikkaisen muuttanut paikkaa, joten hetken funtsailtuani päätin niin että monon kärki pitää kuitenkin saada about 81cm kohdalle. Tämä näytti myös pitävän suhteessa verrokkisuksiini.



b) Porattavien reikien merkitsimisen kanssa meinasi tulla hiki, Ensin kokeilin kopioida reikien paikat vanhoista postitlapulle tekemällä niihin reiät oikeaan kohtaan ja sen mukaan mennä, mutta koin sen liian vihrealttiiksi. Ammattilaisliikkeillähän on muuten käytössä sellaset porausjigit (paperisia,metallisia jne) jolloin saat etu- ja takasiteen ruuvit oikeisiin kohtiin ja oikealle etäisyydelle monon pituuden suhteen.



Sain kuitenkin lopulta reiät merkittyä oikeille kohdille kun tajusin että salomonin siteissä saa siteen alta sellaisen muovisen "baseplate"-korotuksen irti jonka avulla reikien merkitseminen oli suht helppoa. Ensiksi mittasin ja merkitsin etusiteet, jonka jälkeen mittasin ja laskin parikymmentä kertaa takasiteen paikkaa.

Siteiden asemoinnin leveyden suhteen tein korotuspalan ja työntömitan avulla tarkistaen että molemmilla puolilla oli saman verran tilaa. Merkitsin reikien paikat tussilla ja pistimellä (vai mikä onkaan oikea nimi reiän aloittajalle).

Porauksessa käytin 3,5mm terää (jossain suositeltiin että oikea koko olisi 3,6 tai jopa 4 (jos on metallilaminaattia), mutta tuo oli saatavilla). Terä oli jokin yleisterä, näytti about metalliterältä. Syvyydeksi päätin että 8mm saa luvan riittää ettei mene pohjaan asti. Merkkasin noin 8,5mm kohdalle teipillä terään merkin. Porasin reiät pajan koneella jotta ei siis voi porata ainakaan vinoon. En puristanut suksea paikalleen, pora tuntui uppoavan kuin sulaan voihin.

Sitten pientä kiroilua ja siteiden kiinnittämistä. Kaikista nihkein oli kiinnittää salomonin stopperit joista toisen osittain onnistuin hajottamaan operaatiossa. Noh kai se pysyy juuri ja juuri yhdellä ruuvilla kiinni. Jouduin myös levittämään stoppereitä kun uudet sukset ovat niin paljon leveämmät. Levityksen tein ihan käsin vääntämällä, kyllä ne sen verran antoivat periksi.

Dinit ja salomonin etusiteen kärkikorkeus ja siivekkeet on nyt säädetty "suunnilleen", kai noilla nyt alkuun pääsee. Asentamisesta tekee ongelmallisempaa kun kyseessä on randomono, jossa on siis kumipohja, normi alppimonon sijaan.

Mutta, eli tässä ne nyt ovat - 2,5 vuoden sanoisinko melkeinpä eeppisen kitkuttamisen tulos (kyllä sinnikkyys palkitaan :) ):



Lattialla:



Oliivinvihreä pohja vahattuna ja kantit hiottuna:
Päällysmuovi on poistettu, päällinen kiiltelee:


Ei muuta kuin seuraavaksi sitten mäkeen kokeilemaan!