sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Rinnetestissä - checkmate

Harvoin olen ollut yhtä jännittynyt mennessäni Suomessa hiihtämään, kuin tänään.

Olin tullut Vihdin hiihtokeskukseen testaamaan checkmateja. Pakkasti oli kolmisen astetta, porukkaa aika paljon ja palttiarallaa kaikki rinteet auki (yksi luonnontilassa oleva). Luntahan on sadellut viikonloppuna jonkin verran, mutta vihdissä rinteet tuntuivat kuitenkin olevan "jyrkimmiltä" osilta hieman korppuisia ja jäisiä. Eli kaikenkaikkiaan ihan realistinen ja hyvä testipäivä siis rinnelaskun kannalta.

Vihdissähän ei hirveästi muuten näe mitään leveitä suksia, ja suksiräkissä nämä mid-fat sukset taisivatkin olla leveimmästä ja pisimmästä päästä.



Yritän nyt olla mahdollisimman rehellinen tässä arvostelussa (n. 20 vuoden laskukokemuksen perusteella), vaikkakin helposti uhkaa lipsua fiilistelyn kannalle - luonnollisista syistä johtuen.

Noniin, asiaan.

Hissinousu:
Ensimmäisessä hissinousussa pistin merkille että sukset liukuvat ihan ok (hyvä juttu, en ainakaan heti ekoilla metreillä ollut turvallani), ja eivät liikoja haahuile hissiladulla. Pientä tärinää tuntui epätasaisissa kohdissa jalkopohjissa joka antaa osviittaa että sukset eivät ole ihan niin vaimeat kuin tehdassukset. Tehdassuksissahan on usein metallia tms vaimennuselementtejä (meillähän jäi kanttien päältä ne kumiliuskat pois kun se verkkokaupan ketku ei aikoinaan lähettänyt niitä vaikka tilasimme.).

Laskeminen:
Lähdin rauhallisesti liikenteeseen kun pelkäsin että siteet tai sukset levähtävät ensimmäisillä metreillä. Pari käännöstä, vähän lisää vauhtia, muutama käännös perään.. Tässä vaiheessa tajusin että uskomatonta kyllä, nämähän toimivat!


Pari tuntia tuli laskettua niin kovaa kuin Vihdin mäissä pääsee jyrkästä loivaan rinteeseen ja mitään delaminointi tai sideongelmia ei ilmennyt. Mitään erityisiä hyppyjä en vetänyt (enkä vedä) joten sen osalta en osaa sanoa tarkemmin suksien kestosta. Itse painan siis n.74 kiloa. Muutamia pikkupomppuja tosin tietenkin.

Sukset ovat siis yllättävän jäykät, stabiilit ja jyrämaiset (ottaen huomioon painon joka on kolmen kilon paikkeilla parilta!). Poppeliydin on kevyttä ja jäykkää, sekä sen profiili on hieman eri kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan (2-12-2). Nyt profiili on about 2,5-10-2,5. Kantit tuntuivat pitävän hyvin, aika kovaa rahinaa kuului kantatessa.

Kääntösäde suksissa on sellainen että niitä pitää selkeästi käskeä että lähtevät käännökseen ja se on pitkähkö. Tämä oli se suurin ero tehdassuksiin. Tuo asia on varmasti usean asian summa, mm. a) asensin ehkä hieman hätiköiden siteet pikkaisen liian eteen nyt kun vertailin vielä uudelleen toisiin suksiin ja ytimen profiiliin tuota kohtaa, parempi olisi ollut laittaa ne n.4-5 senttiä taaksepäin. b) sukset ovat suht leveät. c) suksien kääntösäde on siis suht suuri muutenkin (en tiedä paljon se on) ja siinä ei ole erityisesti suunniteltu progressiviisuutta profiiliin.

Myös maksimitiukkoja pujottelukäännöksiä tehtäessä toinen suksi meinasi välillä jäädä käännöksestä ulos. Tämä taas johtuu tuosta laajasta kääntösäteestä ja siitä tiedetystä ongelmasta että suksien vasen ja oikea puoli ei ole symmetrinen leikkauksen suhteen.

Pehmeää lunta ja risukkoa laskin muutaman käännöksen verran mitä hoitamattomassa rinteessä oli, ja se oli selkeästi mukavaa hommaa näillä suksilla. Ja siihenhän ne on leveytensä suhteen tarkoitettu.

Jos nyt summataan siis kuitenkin niin uskomattoman oikean tuntuiset sukset, joita voin ihan hyvin käyttää jatkossakin, vähintäänkin "juhlasuksina".
Hieman kyllä tosiaan pistää mietityttämään että mistä tarkalleen oikein maksetaan n. 500 euroa tehdasvalmisteisista leveistä suksista kun kokematon kaveri pääsee aika lähelle ensimmäisellä yrittämällä. Tunteja tähän paloi kun kaikki tehtiin käsin ja alusta alkaen, mutta puhtaat materiaalikuluthan olivat loppujen lopuksi jotain 160e ja tämä siis monen välikäden kautta. Tehdassuksien materiaalikulut ovat aivan varmasti ihan toista luokkaa.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Siteiden kiinnitys

Siteiden kiinnitys - siinä viimeinen asia missä voi ryssiä tee-se-itse suksien kanssa.

En pidä teitä jännityksessä ja voin todeta jo nyt että näin ei kuitenkaan käynyt. Pientä ongelmaa oli, mutta ei luultavasti liian vakavaa. En kuitenkaan suosittelisi operaatiota itse tehtäväksi jos kyseessä olisi kaupasta ostetut sukset ja sinulla ei ole metallitemplaattia reikien poraamista varten.

Lähdin siirtämään siteitä vanhoista salomonin suksista. Siteet siis ovat Salomonin S810 ti axe nimihirviöt. Ihan perus harrastelijan siteet. Sanottakoon nyt että en siis ole koskaan asentanut siteitä, mitä nyt aikaisemmin vähän perehtynyt dinien säätämiseen suksissa mm. salomonin tech-manuaalien avulla.
(www.salomoncertification.com/manuals/SPM_06_web.pdf)

Siteiden irrottaminen vanhoista suksista oli eka steppi mitä piti hetken miettiä. En siis yksinkertaisesti meinannut saada niitä irti kun ruuvit eivät pyörineet!

Pientä kyselyä netissä ja syyksi paljastui ruuvin tyyppi + mahdollinen liimaus. Nimittäin siteissä ei käytetä näköjään mitään perusristipää ruuveja vaan Pozidrive ruuveja, tarkemmin PZ3 kokoa. Ristipää melkein sopii, mutta jos ruuvit ovat tiukassa niin kanta tuppaa pyöristymään. Lisäksi intersportin likka joka oli asentanut nuo aikoinaan oli näköjään laittanut pikkaisen liimaa ruuveihin että pysyvät varmasti kiinni. Noh, aikani tongittua löysin pajalta PZ3 pään jolla sain enemmän voimaa että ruuvit ja niiden liimaukset aukesivat. Osan ruuveista kuitenkin jouduin avaamaan ristipäällä (onneksi ne aukesivat), nimittäin Salomonin etusiteessä kaksi ruuvia kiinnitetään siitä siipien kohdalta lävitse. Tällöin pitäisi olla dedikoitu PZ ruuvari, vaihdettavapäinen ruuvarin varsi ei mahdu sinne siipien sisään.

Noh, siteet saatiin irti. Seuraavaksi piti miettiä miten saan
a) pääteltyä mihin kohtaan siteet laitetaan
b) poran reijät oikeisiin kohtiin

a) Tehdassuksissahan on merkitty viiva jota suosittelevat monon asennuskohdaksi. Tuon viivan pitää olla samassa kohdassa kuin monon pohjassa oleva viiva (joka taas taitaa olla about monon pohjan pituuden puoliväli). Tosin jotkut asentavat esim. +- 5cm suosituksesta maun mukaan.
Itselläni ei mitään merkintöjä ollut joten mittailuksi meni. Hieman oli aikakin syönyt muistia kun en ollut varma enää mihin kohtaan laitan siteet. Jokatapauksessa katsoin alkuperäisistä suunnitelmista että 65cm+nosen pituus (+17cm = 82cm) niin siitä alkaa suunniteltu tasakohta monon alle. Ytimen profilointi oli pikkaisen muuttanut paikkaa, joten hetken funtsailtuani päätin niin että monon kärki pitää kuitenkin saada about 81cm kohdalle. Tämä näytti myös pitävän suhteessa verrokkisuksiini.



b) Porattavien reikien merkitsimisen kanssa meinasi tulla hiki, Ensin kokeilin kopioida reikien paikat vanhoista postitlapulle tekemällä niihin reiät oikeaan kohtaan ja sen mukaan mennä, mutta koin sen liian vihrealttiiksi. Ammattilaisliikkeillähän on muuten käytössä sellaset porausjigit (paperisia,metallisia jne) jolloin saat etu- ja takasiteen ruuvit oikeisiin kohtiin ja oikealle etäisyydelle monon pituuden suhteen.



Sain kuitenkin lopulta reiät merkittyä oikeille kohdille kun tajusin että salomonin siteissä saa siteen alta sellaisen muovisen "baseplate"-korotuksen irti jonka avulla reikien merkitseminen oli suht helppoa. Ensiksi mittasin ja merkitsin etusiteet, jonka jälkeen mittasin ja laskin parikymmentä kertaa takasiteen paikkaa.

Siteiden asemoinnin leveyden suhteen tein korotuspalan ja työntömitan avulla tarkistaen että molemmilla puolilla oli saman verran tilaa. Merkitsin reikien paikat tussilla ja pistimellä (vai mikä onkaan oikea nimi reiän aloittajalle).

Porauksessa käytin 3,5mm terää (jossain suositeltiin että oikea koko olisi 3,6 tai jopa 4 (jos on metallilaminaattia), mutta tuo oli saatavilla). Terä oli jokin yleisterä, näytti about metalliterältä. Syvyydeksi päätin että 8mm saa luvan riittää ettei mene pohjaan asti. Merkkasin noin 8,5mm kohdalle teipillä terään merkin. Porasin reiät pajan koneella jotta ei siis voi porata ainakaan vinoon. En puristanut suksea paikalleen, pora tuntui uppoavan kuin sulaan voihin.

Sitten pientä kiroilua ja siteiden kiinnittämistä. Kaikista nihkein oli kiinnittää salomonin stopperit joista toisen osittain onnistuin hajottamaan operaatiossa. Noh kai se pysyy juuri ja juuri yhdellä ruuvilla kiinni. Jouduin myös levittämään stoppereitä kun uudet sukset ovat niin paljon leveämmät. Levityksen tein ihan käsin vääntämällä, kyllä ne sen verran antoivat periksi.

Dinit ja salomonin etusiteen kärkikorkeus ja siivekkeet on nyt säädetty "suunnilleen", kai noilla nyt alkuun pääsee. Asentamisesta tekee ongelmallisempaa kun kyseessä on randomono, jossa on siis kumipohja, normi alppimonon sijaan.

Mutta, eli tässä ne nyt ovat - 2,5 vuoden sanoisinko melkeinpä eeppisen kitkuttamisen tulos (kyllä sinnikkyys palkitaan :) ):



Lattialla:



Oliivinvihreä pohja vahattuna ja kantit hiottuna:
Päällysmuovi on poistettu, päällinen kiiltelee:


Ei muuta kuin seuraavaksi sitten mäkeen kokeilemaan!

tiistai 13. joulukuuta 2011

Vahaus ja kantit

Tunnelma tiivistyy...

Kävin tässä huoltamassa perjantain reissua varten sukset (k2:sen baker superlight) ja päädyin samalla kiukuttamaan DIY-suksien pohjat ja kantit valmiiksi. (En tosin ota näitä suksia nyt reissuun).

Nyt oli muuten samalla hyvä mahdollisuus vertailla pohjia tehdassukseen ja itsetehtyyn.

Kanttien teroitus meni mukiinmenevästi, kyllä ne ainakin suht teräville tuntuivat. "Apukantin" ja sivuvallien poistamista en tehnyt, joten ne saattoivat tosin rajoittaa tuota kantin kulman hiomista. Ainakin jonkin verran tuntui jäävään puuta viilaan kiinni.

Pohjien vahauksessa ero tehdassukseen joka on kivihiottu oli huomattava. Vaha ei levittynyt niin hirveän hyvin kun rauta ei lämmittänyt tasaisesti vahaa kun pohjassa oli aaltoja.

Vaikka ei siis siinä pohjassa ihan hirveitä aaltoja enää ole kun olen hionut niitä käsihiontalaitteella. Toka suksi oli hieman nihkeämpi tapaus kun sitä en ollut jaksanut pohjahioa niin tarkkaan kuin ensimmäistä. (Se on tosi hidasta hommaa toi käsinhiominen).

Myös vahan poisto oli haastavaa kun siklillä (se muovipala millä vedetään suksesta ylimääräist vahat pois) ei saanut otettua kuin korkeimmista kohdista. Päädyin sitten hinkkaamaan vahat pois nylonharjalla niistä kohdista.

Mutta, uskomatonta kyllä, suksin pohjista tuli vahattuina uskomattoman hyvännäköiset, näyttävät jopa ihan oikeilta suksilta. Hieno oliviinvihreä pohja. Tosin vaha varmaan lähtee korkeimmista kohdista nopeasti pois jolloin pohjan naarmut saattavat taas näkyä.

Vein sukset tänään pajalta kotiin että eivät kerää siellä puupölyä jatkuvasti, ja poistin nyt samalla suojamuovin suksien päältä. Sekin oli hieno hetki, sukset suorastaan kiiltelevät nyt, värit korostuvat ja ilmakuplia on huomattavasti vähemmän.

Enää olisi jäljellä siteiden kiinnitys.

Sori, taas ei ollut kuvia suksista, laitan sitten kun on siteet kiinni..

tiistai 6. joulukuuta 2011

Pohjaa ja sivuja

Huuh,
Alpeilla sataa viimeinkin lunta, uskomattoman pitkän kuivuuden jälkeen!

Sen inspiroimana pyörähdettiin Kimmon kanssa taas pajalla viilailemassa suksia.
Alunperin ajattelin että ottaisin nämä sukset mukaan ensi viikolla alppireissulleni, mutta olen nyt näillä näkymillä iskemässä salomonin normisiteet niihin kiinni ja ensi viikon reissu olisi toiveiden mukaan randohenkinen (ja niin lyhyt reissu että ei kaksia suksia kannata maksaa / ruveta testailemaan tuntemattomia kamoja). Eli johonkin Suomen rinnelaskuun jää suksien testaus (ainakin alkuun).

Jokatapauksessa, hiottiin reunoja että sukset näyttäisivät siistimmiltä. Yleensähän suksissa on jonkinasteinen kallistus sivuvalleissa. Käsittääkseni erityisesti sen takia että kantit voi viilata oikeaan kulmaan. Ja vähän grammojakin siinä putoaa.

Oikea tapa tehdä tuo kallistus olisi käyttää jyrsintä ja teränä sellaista jossa on laakeri kantin kohdalla ja terä olisi muotoiltu sellaiseksi että se pyöristäisi reunan. (Camberi pitäisi tällöin nollata esimerkiksi puristamalla suksi pöytään operaation ajaksi.)

Noh, mutta me päädyimme vähän simppelimpään ratkaisuun ja hiottiin kylmästi käsin nuo vallit rullahiontalaitteella. Ei niistä niin hienot tulleet, mutta kai ajavat asiansa. Kantin aivan vierestä aion trimmata reunan erityisellä reunatrimmerillä minkä hankin kun hankin nyt samalla harrastusmielessä välineet kanttien teroittamiseen ja pohjan vahaukseen. (Että saa niihin kantteihin sen 88 astetta tms).

Tässä muuten ihan hyvä summaus huollosta ja miten se kulma muodostetaan kanttiin:
http://www.slalom-seura.fi/0708/suksihuolto.php


Muutakin näprättävää on taas löytynyt:

Poistin nyt tokasta suksestani teipit pohjasta (ekasta otettiin heti puristuksen jälkeen) ja ne teippien liimat olivat nyt jämähtäneet todella kunnolla pohjaan kiinni koko matkalta. Luultavasti johtui siitä että teippiä ei heti otettu irti.

Liimojen poistaminen osoittautui yllättävän nihkeäksi. Kokeilin ensin mineraalitärpätillä, sillä tuli vaan pää kipeäksi. Sen jälkeen kävin ostamassa k-raudasta Mellerud-merkkistä liimatahrojen poistajaa. Se auttoi vähän, mutta päädyin kuitenkin siihen että melkein samaan tulokseen pääsi runsaalla vedellä ja hirveällä hinkkauksella sain työnnettyä ne teippiliimat kantin ylitse irti pohjasta.

Toinen operaatio mitä olen omiin suksiini puuhaillut on pohjien tasaus. Nimittäin suksen pohjat eivät ole hirveän tasaiset meikäläisellä, johtuen luultavasti aika pitkälti siitä että alunperin se tasohiomakone hioi vinoon puuytimen ja jouduttiin tuunaamaan sitä jälkikäteen käsin. Siksi pohjassa tuntuu oleva joko
a) kantit korkeammalla (yleensä oletettava lopputulos johtuen kanttien hampaasta joka tulee pohjan ja lasikuidun/ytimen väliin) tai
b) keskusta korkeimmalla, sitten kantit, sitten kanttien ja keskustan välinen alue. Tämä luultavasti vaikuttaa laskemiseen paljonkin kun kantti ei ota kiinni ja suksi on "kiikkerä".
c) Lisäksi jonkin verran ydin "aaltoilee" pituussuunnassa, mutta en usko että sillä on hirvästi vaikutusta hiihtoon.

Pohjan hionta auttaa tuohon pohjan epätasaisuuten, mutta en jaksanut vielä viedä suksia mihinkään ammattilaisen kivihiontaan. Vaihtoehtoja käsintekemiseen tosin on hyvin vähän, päätin kuitenkin kokeilla jenkkiläistä käsihiontalaitetta (http://skivisions.us/504.html)


Kyllä sillä tuota pohjaa on saanut tasattua kohtalaisesti, se ottaa ihan pieniä viiltoja pohjasta kerrallaan. Tosin, saas nähdä saanko vahauksella sen tasaiseksi pikkunaarmuista mitä tossa operaatiossa tulee.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Suksi nro. 4

Jahas, viimeistä viedään..

Prässättiin vika suksi samaan putkeen että ei hommat jää taas roikkumaan johonkin vuoden päähän, jolloin ei enää muisteta mitään projektista :). Tosin onhan tässä vielä muutamia vaiheita tämänkin jälkeen..

Pari kuvaa taas:
Suksien onnellinen omistaja (tuimasta ilmeestä huolimatta, kyllä se hymyilee maskin alla :) ).


Kimmo jatkoi eläimellistä linjaansa, tällä kertaa tailiin tehtiin kurkkaava kirahvi.


Prässäys onnistui erinomaisesti, nose&taili oli taas kunnolla kiinni, puristusaika oli n. 24h ja epoksia käytettiin n.500g. Puristuksessa oli muuten läheltä piti tilanne kun ydin oli liikkunut/aseteltu hieman vinoon ja sivuun. Onneksi kuitenkin koko alue suksesta peittyi. Eli tässä suksessa on nähtävissä että tuo ydin on hieman vinossa, tiedä sitten onko sillä minkälaista vaikutusta sukseen.

Eli tarkkana kannattaa olla aina prässätessä :).


Sivuvallien viimeistely, pohjan ja kanttien viilaus sekä siteiden poraus olisivat vielä jäljellä..

maanantai 15. elokuuta 2011

Suksi nro. 3

Mistä näitä suksia oikeen tulee?

Saanko esitellä: Suksinumero 3 - eli "checkmate" malliston pari on "valmis".


Musta-puna jako ei mennyt suksissa ihan tasan, mutta ok kuitenkin. Värit ovat paremmin onnistuneet tässä uudemmassa suksessa. En muistanut mitä ekaan sukseen laitettiin joten nyt laitettiin 10% väripigmenttiä seokseen mukaan.

Tässä uusimmassa suksessa myös nose ja tail alueet onnistuivat erinomaisesti ja mitään rakoja ei jäänyt. Käytimme epoksia noin 500g ja saimme puristuksen asemoitua hyvin. Puristusaika oli 21 tuntia.

Painoa suksilla on 1593g uudempi ja 1579g vanhempi. Eli uskomattoman pieni painoero, varsinkin kun painavemmassa on vielä vähän hiomista + teipit pohjassa.

Leikkaamaton suksi:


Vähän lähikuvaa:


Suksen tehtiin hieno checkmate logo:


Logo on tehty yksinkertaisesti printtaamalla ihan normipaperille tuo teksti ja leikkasin sen sitten ihan vain ääriviivoja pitkin varovasti. Logo laitettiin topsheetin ja lasikuidun väliin. Vähän mietitytti että miten toimii (erityisesti värillisen epoksin kanssa), mutta kun kyselin asiaa niin skibuildersin foorumilta lupailtiin että liimaus ainakaan ei vaarannu tuosta logosta, mikä oli tärkeintä.

Logosta tarkemmin katsottaessa näkyy valkeampana ne kohdat mitkä jätin leikkaamatta (eli esim. a:n sisäosa).
Fonttina käytin "Blessed day" nimistä ilmaista fonttia, joka on ns. connected font, eli kirjaimet ovat kiinni toisissaan. Helpotti leikkausta ja asettelua.



Suksen camberi on nyt siis 10mm per suksi eli yhteensä vastakkainaseteltuna sen 2cm. Taisi olla juurikin se mihin tähdättiin.


Jonkinasteinen epäonnistuminen on nyt tosin paljastunut.

Tätä on vaikea selittää, mutta todella harmillisesti eilen illalla huomasin asetellessani suksia vastakkain että olen jotenkin feilannut jo alunperin pohjien muotin piirrustuksissa. Eli, suksen vasemman ja oikean puolen kaari ei ole identtinen. Eli kun laittaa nuo sukset vastakkain ylläolevan kuvat mukaisesti huomaa että suksien reunat eivät ole tasan koko matkalta. Todella v-mäinen homma. Se käytännössä siis tulee tarkoittamaan sitä että esim. vasemmalle käännyttäessä toinen suksi kääntyy nopeammin ja toinen hitaammin ja oikealle taas toistepäin. Emme huomanneet sitä luultavasti siksi että mittailimme pohjia tehdessä vain että pohjat ovat identtiset päällekkäin aseteltuina samoin päin - kun olisi pitänyt mitata että mitä jos laittaa pohjat vastakkain ikäänkuin suksia kantaisi käsissä!

Tästä johtuen ei huomattu ongelmaa ja siis tuo sama virhe on kopioitunut kaikkiin suksiin..
Noh, oli miten oli, kyllä noilla silti voi laskea, saas nähdä paljon tuo vaikuttaa asiaan.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Suksi nro. 2

Huh,
tätä vauhtia kun jatketaan niin meillä on kaikki sukset kasassa palttiarallaa 2013 :).

Tänään nimittäin saatiin taas yksi suksi prässistä ulos. Saanko esitellä - suksi nro 2:


Kimmo ei halunnut mitään hienoa mallinimeä sukselle vaikka minulla oli kuinka monta hienoa ehdotusta. "white boy", "monkeez", "have you seen my banana?" tai ikiklassikko "my banana is bigger than yours".

Jokatapauksessa siis suksessa on erittäin hienosti onnistunut apinalogo kärjessä.
(Arvasin että tämä suksien designaus lähtee kilpavarusteluksi. Täytyy ehkä itekin tsempata joku logo tms.)


Tällä kertaa ei käytetty värjättyjä epokseja vaan sukseen on laminoitu valkoinen kangas (peruskangasta ostettu eurokankaasta) väliin, mutta se yllättäen oli sen verran ohut että puuydin näkyy lävitse. Eli kannattaa ottaa paksua kangasta jos haluaa että ydin ei näy!
Apinalogo laitettiin kankaan päälle. Logo oli tehty leikkaamalla palanen kankaassa olevasta kuviosta ääriviivoja myöten.

Oikeastaan lopputulos on kuitenkin todella hieno, maidonvalkoinen puuydin ja hieno logo.

Tässä pari muuta sekalaista kuvaa.

Kankaan leikkausta.

Lasikuitua.


Puristuksen jälkeen leikkaamaton suksi.


Muutama huomio verrattuna edelliseen sukseen:

- Taas nose ei puristunut kunnolla vaan se jäi "hymyilemään" hieman kärjestä. Tällä kertaa siis hieman enemmän kuin viime kerralla. Mietittiin että se varmaan johtuu osittain muotista (ei voida mitään) + tuosta letkun asemoinnista. Tällä kertaa nosen kohtaan jäi vain vähän letkua yli jolloin kovassa paineessa se nousee ns ilmaan jolloin ihan kärki ei saa riittävää puristusta. Jotenkin se letku pitää saada puristamaan sitä ihan kärkeä paremmin. Täytyy varmaan yrittää siirtää pohjaa puol senttiä alemmas tms.

- Muuten puristus onnistui huomattavasti paremmin. Uskoisin että tähän vaikutti aika monta asiaa. a) oli paljon lämpimämpää huoneessa. b) epoksia laitettiin paljon enemmän, melkein 500g! c) laitettiin hieman enemmän kuplanpoistajatippoja. d) välissä oli kangas-> lopputulos nätimpi?.

Erityisesti tuo b kohta on tärkeä, jossain ohjeissa lukee että noin 300-500, mutta tuo 300g (ekassa suksessa oli about 400) ei kyllä riitä mihinkään. Parempi liikaa, kuin liian vähän.

- Kanttien taivutuksesta. Kimmo halusi taivuttaa kantit niin että ne menisivät yli nosen keskikohdan, eli että yhdyskohta olisi noin "kello 2" kohdalla. Tämä oli aivan hemmetin vaikea tehdä kun järkevää kaarta ei meinannut millään saada. En suosittele tätä kenellekään kokeiltavaksi, vaikkakin onnistuessaan se ehkä vähentää vaaraa että kantit leviävät sivuille puristuksessa.

- Kokeiltiin muuten vielä toista laitetta kanttien taivutukseen. Eli yksinkertaisesti sahattiin metalliputkeen sahalla hahlo johon kantin kapea hammas mahtui ja taivutettiin sitä vasten. Tämä toimi, mutta ei erityisemmin paremmin. Nopeampi ehkä taivuttaa, mutta kantti helposti meni kieroksi, eikä siis pysynyt linjassa.