Suksi nro 1.

"Hiljaa hyvää tulee", sanoi mummo ylämäessä.

On kulunut melkein puoli vuotta viime kirjoituksesta, ja melkein vuosi tämän blogin aloituksesta. Nyt oli siis hyvä hetki palata asiaan.

Tänään nimittäin oli juhlavat tunnelmat kun ensimmäinen suksi sai viimeinkin muotonsa. Joten saanko esitellä:

Suksi nro 1, mallinimeltään "Checkmate".



2xlasikuitu, puuydin (puuvallit), pintamuovi (jossa vielä suojakelmu kuvissa) - twintip 178cm - 128/92/116. Suksen camber on n. 7mm, ja muistaakseni alunperin tähtäsimme 10 millimetriin, joten ihan ok on myös senkin osalta.

Grafiikat tehtiin yksinkertaisesti värjäämällä epoksia, kuivettuaan värit tosin hieman haalenivat.
Ekaksi kokeiluksi yllättävän hienon näköinen suksi, ilmakuplia on tosin jäänyt lasikuidun väliin, joten suksi näyttää hieman matrixtyyliseltä läheltä katsottuna. Flexistä en osaa vielä sanoa, pitää verrata tehdassuksiin, sanoisin että ihan ok semi-löysähkö suksi tuli.

Painoa koko pakalla oli puristuksen jälkeen 2483g ja trimmattuna oikeisiin mittoihin uskomattomat (grammanviilaajat huom!):

Hieman (paljon) tosin huolestuttaa että jäikö/laitettiinko sukseen riittävästi epoksia (n.400g) kun on noin kevyt puuydinsukseksi, varsinkaan kuin ei laitettu erityistä efforttia keventämiseen. Meillä on pieniä vaarallisia vinkkejä puutteellisesta epoksin määrästä, mutta toivotaan parasta.

Muttamutta, miten tähän tilanteesen oikeastaan päästiin? Laitetaan megasummaus muutaman kuvan kera:

Muotti
Hiomme muottia vielä tasaisemmaksi, mutta totesimme että kyllä se kannattaa jollain päällystää että a) muotista tulee suorempi ja tasaisempi, b) epoksi ei tartu liimatessa muottiin, c) voimme käyttää samaa päällystysmuovia myös suksen ja puristusletkun välissä jolloin letku ei tahraannu liimaan eikä letkun kuviointi paina sukseen mitään jälkiä.

Päällystysmateriaaliksi valittiin musta hdpe muovi jonka pitäisi hylkiä melkein kaikkia liimoja. Aluksi ajateltiin Etolaa ostopaikaksi, mutta siellä pyydettiin aivan sikahintoja kyseisestä levystä. Apuun löytyi etsinnän jälkeen muovin erikoisliike Vink jolla on mm. toimipiste Keravalla. Etolan melkein sadan euron (tosin paksumpi) hdpe levy vaihtui Vinkin ohuempaa 1mm levyyn jonka sain n. 14 eurolla. Siis koko levyn! Muutenkin mielenkiintoinen paikka, uskoisin että tuolta Vinkiltä löytyy vaikka mitä muoveja jos joskus tarvitsee.

Leikattiin siis kaksi muotin pituista soiroa, toinen pohjaan ja toinen letkun ja suksen väliin. Millinen hdpe muovi on tosi ohutta ja taipuisaa joten se kiinnitettiin muottiin naulaamalla muutamasta kohdasta.


Kantit & koepuristus

Kun nyt muotti oli viimein valmis, testailimme pohjan kanttien kestoa. Hölmöinä menimme kokeilemaan käsin että mitä jos taivuttaisimme pohjaa niin pysyvätkö kantit kiinni. No ei ne tietenkään pysyneet vaan raksahtivat irti kärjistä. Noh, uudelleenliimaukseen irronneet kohdat ja kärkiin aivan hemmetisti sitä pikaliimaa. Oikeastaan jokaiseen hampaaseen ja enemmänkin laitettiin. Kokeiltiin uusi koepuristus niin että ladottiin ydin+kärkimuovit ja pohja puristimeen ja puristettiin ilman epokseja. Koneellisesti puristettaessa paine on luultavasti paljon tasaisempi (kuin käsin) joten nyt pohja näytti kestävän ok. Koepuristuksessa huomattiin myös se asia että kärkimuovit helposti meinaavat irrota ytimestä. Tämä asia päätettiin ratkaista niin että kärkimuovit teipattiin ytimeen oikeassa puristusvaiheessa. Teipit laitettiin siis reunoille jotka jokatapauksessa leikataan pois trimmausvaiheessa.

Koepuristuksen yhteydessä merkitsimme mihin kohtaan pohja pitää sijoittaa muotissa. Merkitsemiskohtana käytettiin muotin keskikohtaa. (Laitoimme pohjaan&muottiin merkin kynällä niin että 91cm pohjankärjestä pitää matchata muotin merkin kanssa. Tämä siis itselleni muistutukseksi).

Valmisteluja
Ennen aktuaalia puristusta tehtiin vielä muutamia hommia.

Teipattiin pohja kokonaan clas ohlsonin läpinäkyvällä paketointiteipillä. Tähän teippiin tehtiin kirurgin veitsellä kantin ja pohjan reunaan pieni viilto koko matkalle että epoksi pääsee puristusvaiheessa valumaan pois ja pohjaan ei jäisi epoksia kiinni. Pohjaan myös laitettiin kaksipuolinen teippi että se ei pääsisi liikkumaan puristusvaiheessa (hdpe muovi on aika liukasta).

Lisäksi leikkasimme päällysmuovin ja lasikuidun oikeaan mittaan. Lasikuidun leikkauksessa rullaveitsi oli aivan voittaja, sillä tuli siistiä jälkeä ja lasikuitu ei päässyt pahasti levähtämään.


Laminointi

Noh, siitä sitten vaan pääpäivään, aikamoinen jännitys oli ilmassa. Oikeastaan ei hirveästi suunniteltu sitä vaan alettiin sokkona tekemään. (Heh, tähänhän voisi vetää vaikka mitä vertauskuvia tilanteesta mutta enpä taida ;) ). Jokatapauksessa tästä syystä myös ei tullut hirveästi otettua prosessista kuvia kun keskityttiin itse asiaan ja toisaalta työskentelyaikaa oli vain tunti ennenkuin epoksi alkoi kovettua. Täytyy ottaa videota tai kuvia sitten tulevilla kerroilla.

Mitattiin epoksit grammavaa'alla että pohjaan ja alimpaan lasikuituun tuli n.140g väritöntä epoksia. Yhteensä siis tehtiin muistaakseni pikkasen alle 3x140g. Meillä on yhdelle suksiparille varattuna 1kg epoksia. Yläosissa tehtiin eri kuppeihin sekoitukset punaista+mustaa epoksia. Epoksit tehtiin muovikuppeihin. Levittiminä meillä oli clas ohlsonilta hankittuja muovilastoja (setti erilevyisiä) + yksi kumilasta kokeiluna. Kummatkin oli ihan ok levittämiseen. Epoksit sekoitettiin jollain puutikuilla. Epoksin kuplanpoistajaa lisättiin muutamia tippoja per setti, mutta en tiedä olisiko sitä pitänyt laittaa enemmänkin tai onko siitä mitään hyötyä. Pyrittiin laittamaan tasaisesti epoksia koko alueelle ja niin että lasikuitu olisi märkä joka kohdasta.


Laminoinnin jälkeen nostimme letkun paikoilleen (oli täytetty se jo etukäteen ennen laminointia). Letkun päät kiristettiin raudoilla + kumpaankin päähän laitettiin kierrepuristin lisäksi että vesi ei pääse valumaan mistään välistä.

Puristimet kiristettiin letkun ympärille niin tiukalle että letku oli päistä aivan kivikova. Kiristettäessä oli suhteellisen mahdotonta nähdä että oliko mikään liikkunut pois paikoiltaan, piti vain luottaa siihen että homma on ok.

Puristimien kiristäminen oli suht hidasta, ja koko operaatioon (laminointi+puristus) meni aikaa juuri epoksin maksimiaika 1h, eli ihmettelyyn ei jäänyt hirveästi ylimääräistä.

Annoimme koko homman olla puristuksessa n.24h.

Tulos

Jännitys oli seuraavana päivänä suorastaan käsinkosketeltavaa kun tulimme purkamaan pakan.
Olin psyykannut itseni pettymysten välttämiseksi että ei se onnistu, ei se onnistu..

Joten kyllä se tuntui hienolle kun alta paljastui tämä:


Ja pohja näytti tältä:


Ihan kuitenkaan nappiin koko suoritus ei mennyt, epoksia oli valunut ihan nosen kärjestä pois joten noin pari milliä kärjestä on nyt ilman mitään liimaa. (Ajattelin että myöhemmin laitan jotkut getto-niitit kärkeen että se ei lähde leviämään.)



Lisäksi epäilys on että laitoimmeko riittävästi liimaa kaikkialla kun suuri osa siitä oli valunut nosen ja tailin kohtaan mistä nousu lähtee. Toivotaan että suksi edes pysyisi jotenkuten kasassa.

Trimmaus

Poistimme teipit pohjasta ja totesimme että
a) ne oli yllättävän vaikea saada irti
b) ne olivat suojanneet epoksilta
c) niistä toisaalta oli jäänyt liimajälkiä pohjaan.

Noh, pohjan siistimistä täytyy miettiä myöhemmin lisää.

Ylimääräisten materiaalien poisto eli suksen leikkaaminen muotoonsa tehtiin puristamalla suksi pöytään pohja ylöspäin ja leikaten pistosahalla vapaalla kädellä mahdollisimman lähellä kanttia. Kärjet olivat vaikeat kun pistosahaa joutui taivuttamaan.



Muotoonleikkauksen jälkeen suksi oli vielä kuitenkin reunoilta aika karun näköinen. Hioimme loput ylijäämät koneella. Saimme kipinöiden kera myös samalla kanttien reunat puhdistettua epoksista ja kiillotettua nätin näköisiksi.


Eli siinä summa summarum mitä ollaan tähän mennessä tehty. Nyt jatketaan muiden suksien kanssa ja tämän suksen loppuviimeistelyyn (pohjan pudistus, kanttien terotus, siteet, sivuvallien kulma, mahdollinen puukäsittely jne) palataan sitten aivan lopuksi.

Heh, enää kolme suksea jäljellä!

Kärkimuovit

Sori nyt ei ole kuvia (kaikkihan haluaa aina katsoa kuvia) vaan ainoastaan tekstiä lyhyesti.

Tehtiin pajalla tällä kertaa pikkujuttuja ja korjauksia.Ensimmäiseksi todettiin se että kun siinä tasohöylässä oli sittenkin se terä hieman kallellaan (aika kulunut kapistushan se on) niin puuydintä joudutaan tuunaamaan vielä käsin että siitä tulee riittävän ohut ja yhtä paksu kaikkialta. Harmillinen homma kun tehtiin hyvä ohjuri mutta leikkuri ei ole riittävän tarkka.

Tehtiin vain yksi ydin valmiiksi. Onhan toi käsihionta aika työlästä ja vaikea todeta oikea paksuus. Samalla päätettiin että tip ja tailspacereitä varten muovia laitetaan kärkeen 10cm ja tailiin 8cm joten siihen kohtaan piti hioa puu 2mm paksuuteen. (+1cm laitettiin muoviin pelivaraa että menee ylitse suksen pohjasta varmasti). Muovi kärjissä ei ole pakollinen (voishan se olla puuydintäkin koko matka) mutta sen pitäisi kai parantaa kestävyyttä ja onhan se kai hienomman näköinen.

Ton muovin määrän kun olisi miettinyt alunperin jo loppuun asti niin olisi voinut tehdä suoraan oikeaan kohtaan 2mm paksuuden ohjurin avulla, nyt joudutaan tuunaamaan jokaista ydintä erikseen.

Hiominen tehtiin käsihiontakoneella (sellainen joka täristää hiekkapaperia edestakaisin, ei rullaa). Vaihdettiin siihen 40 karkeaa hiekkapaperia että homma etenisi nopeammin ja lisäksi että epoksi ottaa sitten hyvin kiinni siihen ytimeen. Hiottiin kumpikin puoli karheaksi.

Noita kärkimuovejahan voi kiinnittää eritavoin mutta me aateltiin kokeilla ykkösparilla ihan vain simppelisti että yhdistekohta on ihan suora. Eli muovinpalanen on about yhtä leveä kuin ydin ja liimataan se tasainen sivu sitten ennen puristusta ytimeen kiinni väliaikaisesti pikaliimalla. Sen verran voin paljastaa että ykköspariin olisi tulossa läpinäkyvä pinnoite värien kera eli ydin tulee näkymään siinä jolloin siis noi muovitkin tulevat näkymään. Siinä mielessä olisi voinut miettiä jotain hienompaa designia yhdistekohtaan mutta toi on nyt helpoin.

Puristimen testailua

Meillä on nyt kasassa suurin osa puristimen osista joten päätimme kokeilla minkänäköinen puristuspakka olisi kokonaisuudessaan ja ilmenisikö mitään ongelmia.

Tässä pakka jossa letku on aivan liikaa täytettynä (painoikin aivan jumalattomasti):


Tässä valmis pakka oikeanlaisilla kiinnityksillä:
(Noi kierretangot tuli kanssa ihan liian pitkiksi.)



Hauskaa säätämistä, letkua oli vaikea saada vedenpitäväksi kun lattarauta taipui päistä joten vesi pääsi valumaan keskeltä. Kokeiltiin erilaisia kiinnitystapoja:

Huonoin, kolmella lattaraudalla:

Vähän parempi kerran taitettuna itseensä (kahdella lattaraudalla):

Edellä oleva kiinnitys piti kun pidettiin pientä painetta:

Mutta se ei riittänyt joten otettiin kovempia keinoja (puristettiin käännetyllä ruuvipenkillä ja lattaraudoilla):

Ruuvipenkkien kanniskelu tuntui liian hapokkaalle, joten tehtiin monenkerran taitos rautojenväliin ja kiristettiin keskeltä vielä puristimilla. Tämä tuntui toimivan ok:

Näyttäisi että koko puristin toimii ok ja letkukin on sopivan levyistä ja sitä on juuri sopiva pituus. Se kannattaa tsekata että yläpuristimet ja se muotin yläkappale ovat oikeassa kohdassa että noseen ja tailiin saa hyvän puristuksen. Se myös huomattiin että suksien ytimen pitää olla pari milliä paksu koko nosen matkalta tai se tulee murtumaan taivutuksessa. Kokeiltiin karkeasti profiloidulla parketilla, se tuntui ainakin halkeavan kun käsin puristettiin. Pientä viilaamista on vielä jäljellä. Toi muotti täytyy vielä mahdollisesti päällystää jollain muovilla että puristuspinnasta tulee riittävän tasainen.

Kantit - osa 3

Tällä kertaa oli vuorossa kanttien liimaus. Ostin loctiten pikaliimaa kiinnitystä varten. Nykyään tuota loctiten pikaliimaa saa myös geelimuodossa, joten otin sitä kun se on hieman jämäkämpää. Siinä on näköjään mainoksen mukaan kumimateriaalia mukana joka tuo hieman venyvyyttä, jonka luulisin olevan myös hyvä homma.

Kaikissa ohjeissa on puhuttu että kantit pitäisi kiinnittää liimauksen yhteydessä kiinni puristimilla. Hetken ihmettelyn jälkeen päätettiin tehdä homma osissa että puristimilla saisi yhden kohdan aina jämäkästi kiinni ja voisi sitten jatkaa seuraavasta. Eräs pajan aktiivikäyttäjistä oli luvannut että voitaisiin käyttää hänen puristinarsenaalia tähän hommaan.
Aloitettiin homma nosesta.


Ensimmäisen kohdan puristamisen jälkeen huomattiin että loctite geelimuodossa kuivuu tosi nopeasti ja ei tahraa. Puristimet vaikuttivat suoraan sanottuna aivan turhilta ja vain mielestämme vaikeuttivat kiinnittämistä. Hommaa jatkettiin niin että käännettiin pohja niin että pohja oli ylöspäin (kanttihampaat alla pöytää vasten) ja laitettiin tippoja liimaa kantin hampaisiin ja painettiin pohjaa kiinni kanttiin käsin. Todella helppoa ja nopeaa.

Laitettiin liimaa n. joka kolmanteen hampaaseen, kärkiin useammin. Kärkiin olisi itseasiassa voinut laittaa tipan oikeastaan jokaiseen hampaaseen - näin jälkikäteen ajateltuna. Noh, saa nähdä kestääkö kiinnitys puristuksessa sitten. Yhdistekohta täytettiin vielä lopuksi loctitellä.


Tällä samalla kertaa muuten leikattiin palat kierretangosta puristinta varten. Kierretangon ja puupalikoiden avulla tullaan tekemään puristaminen. Leikattiin kuutta puristinta varten 12 kappaletta 45 cm pituista kierretankoa. Tangon paksuun on 10mm.

Kantit - osa 2

Ensimmäisen kantin muokkaus liekittämällä osoittautui aika työlääksi joten päätettiin kokeilla vähän eri strategiaa. Tällä kertaa päädyttiin rakentamaan halpa mekaaninen taivutustuki niin että kantti ei pääsisi hirveästi kääntymään ja taivutuskohta tulisi helpommin haluttuun kohtaan. Tarkoitus oli siis saada taivutettua kanttia kokonaan ilman liekitystä.

Laitettiin kasaan kuvassa oleva viritys:

Eli kuvassa on mutteritanko, jossa on pienempi prikka keskellä ja ympärillä kaksi isompaa prikkaa. Toisessa tangossa on hieman isompi "keskiprikka" johon laitettiin kantin paksumpi osa (1.3mm) ja toisessa hieman kapeampi johon tulee kantin hampaat.

Viritelmä laitettiin ruuvipenkkiin kiinni ja hieman eri tasoillle että kantin paksumpi osa ei liukuisi hampaille tarkoitettuun syvennykseen. Piti olla aika tarkka että saatiin noi oikein aseteltua että kisko mahtui liikkumaan ja paketti pysyi kasassa.


Kimmo oli sitä mieltä että tuolla tavalla oli helpompi taivuttaa. Jaa'a, olihan se ehkä hieman helpompaa, mutta puoltoista tuntia meni yhden kantin kanssa (osittain kyllä harjoittelun piikkiin) joten ei sekään ihan rakettiratkaisu ollut. Tultiin siihen tulokseen että meidän pohja on vaan sen muotoinen kärjen osalta (siinä on millin syvennys väärässä kohtaa) joka hieman vaikeuttaa tota kanttien taivutusta.




Jokatapauksessa nyt on yhden suksen kantit kasassa, jatketaan nyt jäljellä olevat vaiheet loppuun asti tämän yhden suksen osalta että nähdään tuleeko tästä hommasta yhtään mitään. Edelleenkään mitään takeita ei ole että homma onnistuu. Prässäys on vielä se isoin kysymysmerkki..

Kantit - osa 1

Jaa että miksi otsikossa lukee että osa 1?
No tietenkin siksi että eilen pajalla ei päästy juuri mihinkään kanttien suhteen. Heh, 3 tuntia nysvättiin ja saatiin yksi kantin puolikas tehtyä ja sekään ei kyllä ole hirveän hyvä. Haluaisimme saada että kantti olisi täysin levossa koko matkalta kiinni(mikä olisi kai suositeltavaa!), nyt sitä pitää hieman avittaa siihen kiinni osasta paikkaa.

Kaikenkaikkiaan yllättävän vaikea operaatio.

Kävin eilen ennen pajaa ostamassa clas ohlsonin ruokaosastolta liekitysvälineen ja butaanikaasua. Jopa 1300 astetta pitäisi siitä saada, sytytys napista, sisäinen kaasusäiliö jne. Eli ihan näppärän oloinen pikkutyökalu. Ja ei sitä tiedä jos vaikka kokkaillessa innostuisin joskus flambeeraamaan jotain :D.


Aloitimme tailista operoinnin. Liekitettiin kanttia työkalulla pitkältä matkalta kunnes teräs alkoi hehkua punaisena. Tämän jälkeen annettiin sen kylmentyä. Liekityksen takiahan metallista pitäisi tulla taipuisampaa että sitä voisi taivuttaa käsin. Huonompi asia tuossa liekityksessä on se että se heikentää kanttia joten esim. tehdassuksissa taivutus kai tehdään mekaanisesti ilman liekitystä. (Toisaalta liekitystä tarvitsee siis vain tailin ja nosen osalta missä on eniten kurvia).



Kyllähän se kisko tuon liekityksen jälkeen taipui, mutta kaikista jyrkimmät kulmat tailista olivat todella nihkeitä vääntää käsin ja pihdeillä tuntui aina vääntyvän väärästä paikasta. Mietittiin että tulikohan liekitettyä sitä kiskoa riittävästi. Huomattiin myös että on helpompi taivuttaa jos tajuaa jättää vähän ylimääräistä vääntövarreksi.

Kuvassa taili, yhdyskohdaksi ajateltiin keskikohtaa:


Nosen osalta kokeiltiin eri lähestymistä ja lämmitettiin aina pieni osa kerrallaan ja taivutettiin kiskoa lämpimänä. Tämä jo onnistui paljon paremmin ja nopeammin koska taivutuskohta oli aina se mikä oli kuumana, piti vain varoa mittaillessa että pohjamuovi ei kosketa kuumaa kohtaa.

Kuvassa nose:


Kuitenkin pientä huolestuttavaa irtonaisuutta jäi ja tuntui että aikaa tulee menemmän aika paljon jos meillä on vielä 7 samanlaista kanttia jäljellä (Vaikkakin ne ehkä tulevat nopeammin sitten kun kokemusta on).

Täytyy nyt miettiä jos kokeilisimme rakentaa jonkinlaisen mekaanisen ohjurin tuohon kantintaivutukseen. Alustavasti ollaan mietitty kokeilla simppeliä ohjuria ruuvipenkin,ruuvien ja prikkojen avulla, mutta palaillaan siitä. Ehdotuksia tietenkin otetaan vastaan :).

Pohjan leikkaus

Mikäköhän siinä on kun tehdään melkein mitä tahansa pajalla niin homma aina venähtää 5 tunnin sessioksi?

Tänään oli vuorossa pohjien leikkaus ja ajattelin että kyllä nyt 4 suksea muutamassa tunnissa saadaan leikattua. Noh 5 tuntia siinä meni kaikkiaan.

Aikaa meni leikkaukseen ja sapluunan rakenteluun. Olin jo aikaisemmin onneksi etukäteen viikolla muokannut parin ootteeseen suksen sapluunapiirrosta että se oli valmis. Ensin (kuten joku aikaisemmin kivasti vinkkasi), siirsin leveintä kohtaa ohitse running lengthistä 3cm että kaarevuudesta tulee luonnollisempi. Toinen homma oli kun viime hetkellä ennen printtausta tajuttiin että kyllähän ne kantit vievät muotista tilaa myös. Mittailin että noi meidän kantit ovat n.1.8mm leveitä (kaupan suksissa käytetään ohuempia "prokantteja", n.1.3mm taitaa olla niitten mitta. Joten kun suksen mitat ovat 128-92-116 piirrustuksen mitat ovat nyt 124-88-112.

Sapluuna teipattiin yhteen ja leikattiin rullaveitsellä sekä skalpellilla/pienoismalliveitsellä.
Sapluunan leikkaamisen jälkeen jäljennettiin se kuulakärkikynällä pohjamateriaaliin. Aluksi jälki tehtiin tussilla, mutta a) tussi hyytyi kesken ja b) sapluuna pääsi liikkumaan hieman. Meinattiin feilata isosti kun jälkeenpäin huomattiin että tuon oliivin vihreän pohjan lävitse näkyy tussinjäljet! Onneksi sopivalla uudelleensijoittelulla saatiin sitten leikattua kuitenkin pohja että jälkeä ei juurikaan jäänyt näkyviin.

Pohjan leikkaukseen suositellaan kai usein puu- tai mdf-muottia (että jyrsimellä voisi toistaa muodon identtiseksi), mutta me leikkasimme kylmästi suoraan vapaalla kädellä kaikki. Oli vaikeuksia päättää millä välineellä pohjaa leikkaisi. Mattoveitsi ei purrut kunnolla (ellei painanut raskaasti) ja sakset olivat myös aika kankeat ja hitaat. Päädyttiin sitten leikkaamaan pystysahalla pohja, ja se oli ehdottomasti nopein vaihtoehto. Ekaa leikattua pohjaa käytettiin muiden jäljentämiseen. Lopuksi pientä hiomista ja partaterällä poisteltiin reunoilta repeytymiä. Tuloksena 2 paria joista toinen on aika tarkkaan halutuissa mitoissa ja toinen on pari milliä leveämpi joka suunnasta.

Ja mitäs sanotte, kyllähän noi pohjat aika suksilta näyttää!

Ytimen profilointi

Kaikki te lukuisat lukijat: Luulitte varmaan että ollaan luovutettu jo!? Ei vaisinkaan, tässä tuli vain hetken tauko kun Kimmo oli reissussa Kaprunissa, jonka jälkeen itse olin Julierpassin alueella hiihtämässä ja sitten tulikin joulu, uusivuosi jne.

Alla fiilistelykuva Julierpassista (klikatkaa, saatte kuvan isommaksi) jossa oli ennen joulua hemmetisti lunta, ei hissejä, pirun kylmä mutta aurinko lämmitti. Loistava alue. Bongaatteko muuten kuvasta kolmen äijän porukan joka laskee kaikki kimpassa ilman ihmeempiä turvavälejä?



Noniin, takaisin asiaan, VDS kumit eivät muuten ole vieläkään tulleet vaikka olen laittanut valitusmailia sinne joten se nyt taitaa jäädä tappioksi meille. Älkää ikinä ostako boardbuildingsupplystä jos haluatte kaikki tavarat ja ilman kuukausien odottelua!!

Nyt olemme siis aloittaneet suksen materiaalien muokkauksen ja päätimme aloittaa ehkä vaikeimmasta osiosta, eli ytimen profiloinnista. Aikaisemmassa kirjoituksessa taisinkin laittaa jo piirroksen profiilista, ja samalla suunnitelmalla mennään edelleen. Eli 2-12-2mm paksuista ydintä lähdimme hakemaan.

Ytimen profilointiin on ainakin 3 erilaista lähestymistapaa:
a) Käsinhionta - en usko että saisimme hirveän tasaista jälkeä meidän taidoilla.
b) Router bridge method. Tätä ratkaisua mietimme hetken. Eli rakennetaan ytimen molemmille sivuille identtiset ohjurirampit joiden välissä (eli ytimen päällä) kulkee puupala johon käsijyrsin kiinnitetään. Kun nuo ohjurirampit leikataan laskeutumaan kärkeen, saadaan tuo haluttu profilointi aikaiseksi. Tailille ja noselle täytyy rakentaa erilaiset rampit koska jyrkkyys on erilainen. Näimme kuitenkin tämänkin ratkaisun epävarmana ja työläänä.
c) Käytetään tasohöylää jota varten rakennetaan säädettävä ramppi. Alkuduuni on ehkä hieman isompi tässä vaihtoehdossa mutta sitä voi sitten käyttää tulevaisuudessa erilaisiin ydinprofiileihin ja profilointi on nopeaa (jos tietää mitä tekee). Ohje rampille löytyy:
http://www.skibuilders.com/articles/planerprofiler.shtml

Eli valitsimme vaihtoehdon c.

Rampin rakentamiseen tarvittiin jonkin verran puuta. Löysin sukulaisilta 20 vuotta vanhaa tammiparkettia ramppia varten ja vanhat saunalauteet korotemateriaaliksi. Metallisaranat kävimme ostamassa kaupasta. Yhden illan säätämisen jälkeen ramppi oli valmis ja kokeilimme profiloida yhtä parkettia.

Profilointi kyllä onnistui ok mutta pettymykseksemme jälki oli epätasaista ja vinossa. Päättelimme että se johtuu siitä että käyttämämme vanhat parketit olivat niin vinoja vaikka olimme tasoittaneet niitä tasohöylällä ensin. Noh, ei siinä mitään kuin miettimään korvaavaa materiaalia. Pajalla oli joku tuonut ison hyllyn osina ja kirjoitanut päälle että "tästä kasasta saa käyttää". Toivottavasti se jannu tarkoitti mitä oli kirjoittanut koska otettiin pari seinää siitä ja hurautettiin sirkkelillä meille sopiviksi :D. Eli nyt oli käytössä hienompi ja tasaisempi versio profiilista. Rampin pituus on nyt 174cm, ja sillä voi profiloida varmaan helposti eri pituuksia ja paksuuksia.


Parkettikokeilun jälkeen ruvettiin rohkeasti ajamaan ytimiä ja homma meni about kuten suunniteltiin. Hieman säädettiin kulmia uudelleen ja eka pari on epätasaisempi kuin toka pari. Toka pari onnistui paremmin kun sen kohdalla tajuttiin että höylän terä on mikroskooppisen verran vinossa ja se on syy miksi toinen reuna tuli paksummaksi kuin toinen. Todella herkästi tulee noita millimetrin eroja ytimeen. Viimeiset millit ajettiin puolen millin lisäyksinä että terä ei hajottaisi ydintä. Alla kuva profiloiduista taileista, höylä myös repäsi viimeisestä 5 sentistä aina enemmän, eli ajoimme sitten alle 2 milliin ja laitamme tailiin n. 5 senttiä muovia mihin tuo 2millin paksuus osuus. Ja noseen ehkä hieman enemmän, vaikka 7 cm. Myöhemmin täytyy vielä hieman käsihioa noita profiileja ja tehdä pinta karkeammaksi että liima ottaa kiinni.