Puristimen testailua

Meillä on nyt kasassa suurin osa puristimen osista joten päätimme kokeilla minkänäköinen puristuspakka olisi kokonaisuudessaan ja ilmenisikö mitään ongelmia.

Tässä pakka jossa letku on aivan liikaa täytettynä (painoikin aivan jumalattomasti):


Tässä valmis pakka oikeanlaisilla kiinnityksillä:
(Noi kierretangot tuli kanssa ihan liian pitkiksi.)



Hauskaa säätämistä, letkua oli vaikea saada vedenpitäväksi kun lattarauta taipui päistä joten vesi pääsi valumaan keskeltä. Kokeiltiin erilaisia kiinnitystapoja:

Huonoin, kolmella lattaraudalla:

Vähän parempi kerran taitettuna itseensä (kahdella lattaraudalla):

Edellä oleva kiinnitys piti kun pidettiin pientä painetta:

Mutta se ei riittänyt joten otettiin kovempia keinoja (puristettiin käännetyllä ruuvipenkillä ja lattaraudoilla):

Ruuvipenkkien kanniskelu tuntui liian hapokkaalle, joten tehtiin monenkerran taitos rautojenväliin ja kiristettiin keskeltä vielä puristimilla. Tämä tuntui toimivan ok:

Näyttäisi että koko puristin toimii ok ja letkukin on sopivan levyistä ja sitä on juuri sopiva pituus. Se kannattaa tsekata että yläpuristimet ja se muotin yläkappale ovat oikeassa kohdassa että noseen ja tailiin saa hyvän puristuksen. Se myös huomattiin että suksien ytimen pitää olla pari milliä paksu koko nosen matkalta tai se tulee murtumaan taivutuksessa. Kokeiltiin karkeasti profiloidulla parketilla, se tuntui ainakin halkeavan kun käsin puristettiin. Pientä viilaamista on vielä jäljellä. Toi muotti täytyy vielä mahdollisesti päällystää jollain muovilla että puristuspinnasta tulee riittävän tasainen.

Kantit - osa 3

Tällä kertaa oli vuorossa kanttien liimaus. Ostin loctiten pikaliimaa kiinnitystä varten. Nykyään tuota loctiten pikaliimaa saa myös geelimuodossa, joten otin sitä kun se on hieman jämäkämpää. Siinä on näköjään mainoksen mukaan kumimateriaalia mukana joka tuo hieman venyvyyttä, jonka luulisin olevan myös hyvä homma.

Kaikissa ohjeissa on puhuttu että kantit pitäisi kiinnittää liimauksen yhteydessä kiinni puristimilla. Hetken ihmettelyn jälkeen päätettiin tehdä homma osissa että puristimilla saisi yhden kohdan aina jämäkästi kiinni ja voisi sitten jatkaa seuraavasta. Eräs pajan aktiivikäyttäjistä oli luvannut että voitaisiin käyttää hänen puristinarsenaalia tähän hommaan.
Aloitettiin homma nosesta.


Ensimmäisen kohdan puristamisen jälkeen huomattiin että loctite geelimuodossa kuivuu tosi nopeasti ja ei tahraa. Puristimet vaikuttivat suoraan sanottuna aivan turhilta ja vain mielestämme vaikeuttivat kiinnittämistä. Hommaa jatkettiin niin että käännettiin pohja niin että pohja oli ylöspäin (kanttihampaat alla pöytää vasten) ja laitettiin tippoja liimaa kantin hampaisiin ja painettiin pohjaa kiinni kanttiin käsin. Todella helppoa ja nopeaa.

Laitettiin liimaa n. joka kolmanteen hampaaseen, kärkiin useammin. Kärkiin olisi itseasiassa voinut laittaa tipan oikeastaan jokaiseen hampaaseen - näin jälkikäteen ajateltuna. Noh, saa nähdä kestääkö kiinnitys puristuksessa sitten. Yhdistekohta täytettiin vielä lopuksi loctitellä.


Tällä samalla kertaa muuten leikattiin palat kierretangosta puristinta varten. Kierretangon ja puupalikoiden avulla tullaan tekemään puristaminen. Leikattiin kuutta puristinta varten 12 kappaletta 45 cm pituista kierretankoa. Tangon paksuun on 10mm.

Kantit - osa 2

Ensimmäisen kantin muokkaus liekittämällä osoittautui aika työlääksi joten päätettiin kokeilla vähän eri strategiaa. Tällä kertaa päädyttiin rakentamaan halpa mekaaninen taivutustuki niin että kantti ei pääsisi hirveästi kääntymään ja taivutuskohta tulisi helpommin haluttuun kohtaan. Tarkoitus oli siis saada taivutettua kanttia kokonaan ilman liekitystä.

Laitettiin kasaan kuvassa oleva viritys:

Eli kuvassa on mutteritanko, jossa on pienempi prikka keskellä ja ympärillä kaksi isompaa prikkaa. Toisessa tangossa on hieman isompi "keskiprikka" johon laitettiin kantin paksumpi osa (1.3mm) ja toisessa hieman kapeampi johon tulee kantin hampaat.

Viritelmä laitettiin ruuvipenkkiin kiinni ja hieman eri tasoillle että kantin paksumpi osa ei liukuisi hampaille tarkoitettuun syvennykseen. Piti olla aika tarkka että saatiin noi oikein aseteltua että kisko mahtui liikkumaan ja paketti pysyi kasassa.


Kimmo oli sitä mieltä että tuolla tavalla oli helpompi taivuttaa. Jaa'a, olihan se ehkä hieman helpompaa, mutta puoltoista tuntia meni yhden kantin kanssa (osittain kyllä harjoittelun piikkiin) joten ei sekään ihan rakettiratkaisu ollut. Tultiin siihen tulokseen että meidän pohja on vaan sen muotoinen kärjen osalta (siinä on millin syvennys väärässä kohtaa) joka hieman vaikeuttaa tota kanttien taivutusta.




Jokatapauksessa nyt on yhden suksen kantit kasassa, jatketaan nyt jäljellä olevat vaiheet loppuun asti tämän yhden suksen osalta että nähdään tuleeko tästä hommasta yhtään mitään. Edelleenkään mitään takeita ei ole että homma onnistuu. Prässäys on vielä se isoin kysymysmerkki..

Kantit - osa 1

Jaa että miksi otsikossa lukee että osa 1?
No tietenkin siksi että eilen pajalla ei päästy juuri mihinkään kanttien suhteen. Heh, 3 tuntia nysvättiin ja saatiin yksi kantin puolikas tehtyä ja sekään ei kyllä ole hirveän hyvä. Haluaisimme saada että kantti olisi täysin levossa koko matkalta kiinni(mikä olisi kai suositeltavaa!), nyt sitä pitää hieman avittaa siihen kiinni osasta paikkaa.

Kaikenkaikkiaan yllättävän vaikea operaatio.

Kävin eilen ennen pajaa ostamassa clas ohlsonin ruokaosastolta liekitysvälineen ja butaanikaasua. Jopa 1300 astetta pitäisi siitä saada, sytytys napista, sisäinen kaasusäiliö jne. Eli ihan näppärän oloinen pikkutyökalu. Ja ei sitä tiedä jos vaikka kokkaillessa innostuisin joskus flambeeraamaan jotain :D.


Aloitimme tailista operoinnin. Liekitettiin kanttia työkalulla pitkältä matkalta kunnes teräs alkoi hehkua punaisena. Tämän jälkeen annettiin sen kylmentyä. Liekityksen takiahan metallista pitäisi tulla taipuisampaa että sitä voisi taivuttaa käsin. Huonompi asia tuossa liekityksessä on se että se heikentää kanttia joten esim. tehdassuksissa taivutus kai tehdään mekaanisesti ilman liekitystä. (Toisaalta liekitystä tarvitsee siis vain tailin ja nosen osalta missä on eniten kurvia).



Kyllähän se kisko tuon liekityksen jälkeen taipui, mutta kaikista jyrkimmät kulmat tailista olivat todella nihkeitä vääntää käsin ja pihdeillä tuntui aina vääntyvän väärästä paikasta. Mietittiin että tulikohan liekitettyä sitä kiskoa riittävästi. Huomattiin myös että on helpompi taivuttaa jos tajuaa jättää vähän ylimääräistä vääntövarreksi.

Kuvassa taili, yhdyskohdaksi ajateltiin keskikohtaa:


Nosen osalta kokeiltiin eri lähestymistä ja lämmitettiin aina pieni osa kerrallaan ja taivutettiin kiskoa lämpimänä. Tämä jo onnistui paljon paremmin ja nopeammin koska taivutuskohta oli aina se mikä oli kuumana, piti vain varoa mittaillessa että pohjamuovi ei kosketa kuumaa kohtaa.

Kuvassa nose:


Kuitenkin pientä huolestuttavaa irtonaisuutta jäi ja tuntui että aikaa tulee menemmän aika paljon jos meillä on vielä 7 samanlaista kanttia jäljellä (Vaikkakin ne ehkä tulevat nopeammin sitten kun kokemusta on).

Täytyy nyt miettiä jos kokeilisimme rakentaa jonkinlaisen mekaanisen ohjurin tuohon kantintaivutukseen. Alustavasti ollaan mietitty kokeilla simppeliä ohjuria ruuvipenkin,ruuvien ja prikkojen avulla, mutta palaillaan siitä. Ehdotuksia tietenkin otetaan vastaan :).

Pohjan leikkaus

Mikäköhän siinä on kun tehdään melkein mitä tahansa pajalla niin homma aina venähtää 5 tunnin sessioksi?

Tänään oli vuorossa pohjien leikkaus ja ajattelin että kyllä nyt 4 suksea muutamassa tunnissa saadaan leikattua. Noh 5 tuntia siinä meni kaikkiaan.

Aikaa meni leikkaukseen ja sapluunan rakenteluun. Olin jo aikaisemmin onneksi etukäteen viikolla muokannut parin ootteeseen suksen sapluunapiirrosta että se oli valmis. Ensin (kuten joku aikaisemmin kivasti vinkkasi), siirsin leveintä kohtaa ohitse running lengthistä 3cm että kaarevuudesta tulee luonnollisempi. Toinen homma oli kun viime hetkellä ennen printtausta tajuttiin että kyllähän ne kantit vievät muotista tilaa myös. Mittailin että noi meidän kantit ovat n.1.8mm leveitä (kaupan suksissa käytetään ohuempia "prokantteja", n.1.3mm taitaa olla niitten mitta. Joten kun suksen mitat ovat 128-92-116 piirrustuksen mitat ovat nyt 124-88-112.

Sapluuna teipattiin yhteen ja leikattiin rullaveitsellä sekä skalpellilla/pienoismalliveitsellä.
Sapluunan leikkaamisen jälkeen jäljennettiin se kuulakärkikynällä pohjamateriaaliin. Aluksi jälki tehtiin tussilla, mutta a) tussi hyytyi kesken ja b) sapluuna pääsi liikkumaan hieman. Meinattiin feilata isosti kun jälkeenpäin huomattiin että tuon oliivin vihreän pohjan lävitse näkyy tussinjäljet! Onneksi sopivalla uudelleensijoittelulla saatiin sitten leikattua kuitenkin pohja että jälkeä ei juurikaan jäänyt näkyviin.

Pohjan leikkaukseen suositellaan kai usein puu- tai mdf-muottia (että jyrsimellä voisi toistaa muodon identtiseksi), mutta me leikkasimme kylmästi suoraan vapaalla kädellä kaikki. Oli vaikeuksia päättää millä välineellä pohjaa leikkaisi. Mattoveitsi ei purrut kunnolla (ellei painanut raskaasti) ja sakset olivat myös aika kankeat ja hitaat. Päädyttiin sitten leikkaamaan pystysahalla pohja, ja se oli ehdottomasti nopein vaihtoehto. Ekaa leikattua pohjaa käytettiin muiden jäljentämiseen. Lopuksi pientä hiomista ja partaterällä poisteltiin reunoilta repeytymiä. Tuloksena 2 paria joista toinen on aika tarkkaan halutuissa mitoissa ja toinen on pari milliä leveämpi joka suunnasta.

Ja mitäs sanotte, kyllähän noi pohjat aika suksilta näyttää!

Ytimen profilointi

Kaikki te lukuisat lukijat: Luulitte varmaan että ollaan luovutettu jo!? Ei vaisinkaan, tässä tuli vain hetken tauko kun Kimmo oli reissussa Kaprunissa, jonka jälkeen itse olin Julierpassin alueella hiihtämässä ja sitten tulikin joulu, uusivuosi jne.

Alla fiilistelykuva Julierpassista (klikatkaa, saatte kuvan isommaksi) jossa oli ennen joulua hemmetisti lunta, ei hissejä, pirun kylmä mutta aurinko lämmitti. Loistava alue. Bongaatteko muuten kuvasta kolmen äijän porukan joka laskee kaikki kimpassa ilman ihmeempiä turvavälejä?



Noniin, takaisin asiaan, VDS kumit eivät muuten ole vieläkään tulleet vaikka olen laittanut valitusmailia sinne joten se nyt taitaa jäädä tappioksi meille. Älkää ikinä ostako boardbuildingsupplystä jos haluatte kaikki tavarat ja ilman kuukausien odottelua!!

Nyt olemme siis aloittaneet suksen materiaalien muokkauksen ja päätimme aloittaa ehkä vaikeimmasta osiosta, eli ytimen profiloinnista. Aikaisemmassa kirjoituksessa taisinkin laittaa jo piirroksen profiilista, ja samalla suunnitelmalla mennään edelleen. Eli 2-12-2mm paksuista ydintä lähdimme hakemaan.

Ytimen profilointiin on ainakin 3 erilaista lähestymistapaa:
a) Käsinhionta - en usko että saisimme hirveän tasaista jälkeä meidän taidoilla.
b) Router bridge method. Tätä ratkaisua mietimme hetken. Eli rakennetaan ytimen molemmille sivuille identtiset ohjurirampit joiden välissä (eli ytimen päällä) kulkee puupala johon käsijyrsin kiinnitetään. Kun nuo ohjurirampit leikataan laskeutumaan kärkeen, saadaan tuo haluttu profilointi aikaiseksi. Tailille ja noselle täytyy rakentaa erilaiset rampit koska jyrkkyys on erilainen. Näimme kuitenkin tämänkin ratkaisun epävarmana ja työläänä.
c) Käytetään tasohöylää jota varten rakennetaan säädettävä ramppi. Alkuduuni on ehkä hieman isompi tässä vaihtoehdossa mutta sitä voi sitten käyttää tulevaisuudessa erilaisiin ydinprofiileihin ja profilointi on nopeaa (jos tietää mitä tekee). Ohje rampille löytyy:
http://www.skibuilders.com/articles/planerprofiler.shtml

Eli valitsimme vaihtoehdon c.

Rampin rakentamiseen tarvittiin jonkin verran puuta. Löysin sukulaisilta 20 vuotta vanhaa tammiparkettia ramppia varten ja vanhat saunalauteet korotemateriaaliksi. Metallisaranat kävimme ostamassa kaupasta. Yhden illan säätämisen jälkeen ramppi oli valmis ja kokeilimme profiloida yhtä parkettia.

Profilointi kyllä onnistui ok mutta pettymykseksemme jälki oli epätasaista ja vinossa. Päättelimme että se johtuu siitä että käyttämämme vanhat parketit olivat niin vinoja vaikka olimme tasoittaneet niitä tasohöylällä ensin. Noh, ei siinä mitään kuin miettimään korvaavaa materiaalia. Pajalla oli joku tuonut ison hyllyn osina ja kirjoitanut päälle että "tästä kasasta saa käyttää". Toivottavasti se jannu tarkoitti mitä oli kirjoittanut koska otettiin pari seinää siitä ja hurautettiin sirkkelillä meille sopiviksi :D. Eli nyt oli käytössä hienompi ja tasaisempi versio profiilista. Rampin pituus on nyt 174cm, ja sillä voi profiloida varmaan helposti eri pituuksia ja paksuuksia.


Parkettikokeilun jälkeen ruvettiin rohkeasti ajamaan ytimiä ja homma meni about kuten suunniteltiin. Hieman säädettiin kulmia uudelleen ja eka pari on epätasaisempi kuin toka pari. Toka pari onnistui paremmin kun sen kohdalla tajuttiin että höylän terä on mikroskooppisen verran vinossa ja se on syy miksi toinen reuna tuli paksummaksi kuin toinen. Todella herkästi tulee noita millimetrin eroja ytimeen. Viimeiset millit ajettiin puolen millin lisäyksinä että terä ei hajottaisi ydintä. Alla kuva profiloiduista taileista, höylä myös repäsi viimeisestä 5 sentistä aina enemmän, eli ajoimme sitten alle 2 milliin ja laitamme tailiin n. 5 senttiä muovia mihin tuo 2millin paksuus osuus. Ja noseen ehkä hieman enemmän, vaikka 7 cm. Myöhemmin täytyy vielä hieman käsihioa noita profiileja ja tehdä pinta karkeammaksi että liima ottaa kiinni.

Odotus palkittiin

Lyhyt update:

Elämä hymyilee viimeinkin projektilaisille, ainakin osittain. Avasin PayPaliin disputen jonka avulla voi kommunikoida myyjän kanssa. Laitoin pari kommenttia myyjälle että tavarat tai rahat takaisin.

Ihme kyllä viikon odottelun jälkeen (dispute on voimassa 20 päivää jonka aikana sen voi vierittää paypalin päätettäväksi kuka maksaa ja mitä, eli claimiksi.) Fabian ilmoitti paypal:n lävitse että hän oli laittanut kamat tulemaan ja tässä on seurantanumero. GLS:n lähetyksenä tavarat tulivat nopeasti, en vain ollut paikalla vastaanottamassa niitä joten ne siirtyivät postin konttoriin.

Tänään kävin hakemassa ne postista vaikka pakettikorttia ei ole vielä saapunut. Hervottoman kokoinen paketti. 18 kiloa vaa'alla! Nyt rupeaa avautumaan tuo suksen painon viilaamisen vaikeus. Normi tehdassukset painavat 2,5-5 kiloa riippuen dimensioista ja materiaaleista. Eli aika paljon on trimmattavaa että saadaan kaksi paria n. 8 kiloon :D. Tietenkin tuossa on kaikki mitat reippahasti ylitse suksien ja pakkausmateriaalia. Avasin paketit, mutta en nyt vielä ottanut mittoja että onhan kaikkea riittävästi. Epoxia ja puuta on ainakin oikea määrä. Kantit, lasikuitu (joka sotkeentui kaikkialle heti), ja muovit tulivat rullalla, en avannut niitä vielä.

VDS-kumi näyttäisi pettymyksekseni puuttuvan. Se on kai suht olennainen osa suksen suorituskykyä ja laminointia varten, eli sitä ladellaan kanttien päälle laminointivaiheessa ja sen tarkoituksena on vaimentaa suksea ja parantaa kiinnitystä. Hmm, täytyy varmaan taas keskustella Fabianin kanssa.. Tiedä sitten saako tuota kumia Suomesta jostain, se on ilmeisesti aika yksinkertaista ja halpaa kumimateriaalia? En ole löytänyt tarkempaa selostusta mitä se on oikeasti, tuo VDS tulee mielestäni sanoista (alan terminä) "Vibration Dampening Strips".

Noh, nyt ainakin päästään hommissa eteenpäin että joku lankku saadaan rakennettua. Kimmo on vielä Kaprunissa laskemassa (missä ainakin eilen sateli vähän lunta) joten jatketaan kun äijä tulee maisemiin. Alpeillahan on muuten nyt jo täysi talvi viimeisen megalumisaateen jälkeen, erityisesti Sveitsissä. Toista se on täällä masentavan mustassa Helsingissä...